Antanyan Kansat

Pikkupirut

[näytä koko kuva] [lyijykynäversio] [näytä kuva 2] [lyijykynäversio kuvasta 2]

Odotettu elinikä 75/75 Odotettu elinikä sota-aikana 55/55 Elinikä 60-100 Keskipituus 110/115 Keskipaino 35/40 Osuus väestöstä 9% Ihonvärit vaaleanharmahtava Hiustenvärit keltainen, punainen, musta Silmienvärit vihreä, keltainen, punainen Vahvuus sitkeys Heikkous pienikokoisuus Raskausaika 8 kuunkiertoa Iankaikkinen Metsäneito

Pikkupirut ovat pienenkelten tapaan Antanyassa alkujaankin syntynyt kansa. He eroavat muista kansoista voimakkaasti, joka onkin todennäköisesti herättänyt ennakkoluuloja muissa kansoissa. Ihmisten saapuessa Antanyaan niin pienenkelit kuin pikkupirutkin elivät metsissä, mutta pienenkeleihin suhtauduttiin hyväksyvämmin, sillä niiden elintavat ja ulkonäkö muistuttivat enemmän ihmisiä. Pikkupirut taas kulkivat suuren osan ajasta neljällä jalalla, niillä oli turkki ja ne metsästivät ilman aseita. Pikkupirut ovatkin aikoinaan saaneet samantapaisen kohtalon kuin sudet ja heitä on vihattu. Joinakin aikoina pikkupiru saatettiin tappaa heti sellainen tavattaessa ja pikkupiruilla onkin painunut hyvin syvälle varovaisuus pitkiä kansoja kohtaan. Heidän yhteiskunnallinen asemansa on huono juuri näistä syistä ja vaikka pikkupirut elävätkin nykyään kaupungeissa ja muissa ihmisyhteisöissä, he eivät luonnostaan saa samaa kohtelua kuin vaikkapa ihmiset. He myös itse tietämättään vahvistavat tätä tilannetta olemalla varautuneita seurassa ja tilanteessa, jota eivät tunne. Nykyään pikkupiruja kuitenkin on noussut merkittäviinkin tehtäviin ja he ovat osoittautuneet sitkeiksi sotilaiksi. Pikkupirut selviävät ankarissa oloissa, heillä on muita kansoja parempi yönäkö ja heillä on yleensä sitkeä ruumiinrakenne.

Ulkonäkö

Pikkupirut ovat reilun metrin mittaisia olentoja, joilla on vielä monia luontoa varten kehittyneen kansan merkkejä. Heillä on turkki, joka peittää koko kehon. Heillä on myös häntä, jonka päässä on salmiakin muotoinen musta nahkamuodostelma sekä hammaskalusto kuin kissoilla terävine kulmahampaineen. Korvat ovat samanlaiset kuin ihmisten, joskin karvapeitteiset. Karva on pidempää korvalehdellä ja se saa korvan näyttämään suipolta. Hiukset pikkupiruilla ovat paksut ja karheat, takkuuntuvat helposti. Myös kulmakarvat ovat paksut ja voimakkaat. Pikkupiruilla on myös suipot, hieman kaarevat sarvet, jotka eivät ole erityisen pitkät eikä niiden tarkoitus ole selvillä. Ilmeisesti niillä joskus aikoinaan on ollut jotakin virkaa tapeltaessa arvo-asemasta. Pikkupirujen silmät ovat vinot ja mustareunaiset ja niissä on lyhyt musta kyyneljuova. Pupillit ovat viirut ja iirikset peittävät koko näkyvän alan. Tämä tekeekin pikkupirujen yönäöstä muita kansoja paremman. Jos pikkupiru vauhkoontuu tai muuten pelkää, voi sen silmäkulmissa välähtää myös silmän valkoinen osa. Pikkupirujen nenä ei ole terävä, vaan leveä nöpö.
Silmiinpistävä ominaisuus pikkupiruilla ovat heidän kyntensä. Ne ovat mustat, terävät, voimakkaat ja pitkät. Sormissa pituus on pari senttiä ja jaloissa viisi. Monet pikkupirut leikkaavat ja/tai viilaavat kyntensä, sillä ne paitsi aiheuttavat katseita, ovat myös monesti tiellä rakenteissa, jotka on valmistettu ihmisten tarpeiden mukaan. Se, että varpaiden kynnet rapisevat ja kopahtelevat lattiaan ei siis ole mikään suurin ongelma.
Kuitenkin kaikkein erottavimpia rakenteellisia eroja pikkupiruilla muihin kansoihin nähden ovat heidän jalkansa. Ne muistuttavat rakenteeltaan neljällä jalalla kulkevien nisäkkäiden takaraajoja. Erikoinen rakenne selittyy pikkupirujen aiemmasta metsästäjäkulttuurista ja siihen kuuluneesta tavasta kulkea neljällä jalalla.
Jalkojen mittasuhteet eroavat siis muiden kansojen jaloista, eivätkä ne koskaan ole täysin suorina Lisäksi pikkupirut ovat varvasastujia. Polviin asti jalat ovat samankaltaiset kuin muilla, mutta heidän polvitaipeensa ei taivu aivan suoraksi, vaan on aina kääntyneenä taaksepäin. Sääri on lyhyt ja jalkapöytä siihen nähden palon suurempi. Nilkkanivel on sarananivel, eli se ei liiku sivuttain kuten ihmisillä. Jalkapöydän päätteeksi on kolme suurta varvasta ja kuten sanottu, pikkupiru on varvasastuja eli se kulkee koko ajan varpaillaan. Alkujaan pikkupirut ovat kulkeneet pääasiassa neljällä jalalla, mutta nykyään kaikki kaupungeissa elävät yksilöt kulkevat kahdella jalalla. Pieni vähemmistö, joka asuu yhä metsissä luonnonvaraisina, kulkevat yhä paljon neljällä jalalla.
Pikkupirujen lihaksisto on yleensä melko vahva ja se tekee heistä sitkeitä. Heillä on toisaalta taipumusta yhtä lailla ylipainoon kuin anorektisuuteen, joskin nämä eivät ole pikkupirujen kesken suuri ongelma. Sen sijaan nivel- ja lonkkaongelmat sekä erilaiset kuumesairaudet ovat heillä yleisempiä. Pienenkelten tapaan pikkupirut eivät vanhetessaan saa ryppyjä, eikä useimmat vanhenemisen merkit heissä muutenkaan näy –joko siksi, että niitä ei heillä esiinny tai turkki peittää ne. Vanhuus kuitenkin syö pikkupirujen kuntoa, aistien vahvuutta ja huonontaa turkin ja hiusten laatua, sekä paranemiskykyä. Pikkupiruja on turkiltaan kahden värisiä: punaisia ja mustia. Väriero ei tee niistä eri rotuisia, mutta silti niillä on eri nimet. Punaturkkiset ovat nemoja ja mustaturkkiset neoreja.

Stereotypinen luonne ja elintavat

Pikkupirut suhtautuvat muihin kansoihin yhä hieman varoen ja he ovat omalla tavallaan yksinäisiä selviytyjiä. Ystäviä heillä on, mutta heitä ei voi verrata samanlaiseen verkostoon, joka pienenkeleillä on. Toisia autetaan, mutta kukin selviytykööt pääpiirteissään yksin. Pikkupiruihin on myös itseensäkin iskostunut heidän asemansa ja he olettavatkin saavansa ainakin aluksi muita huonompaa kohtelua. Yksilöstä sitten on kiinni, miten hän tilanteessa toimii. Monet oikaisevat tilanteen ja osoittavat olevansa oikeuksiensa arvoinen, mutta yhtälailla monet alistuvat häntä koipien välissä osaansa. Suurimmissa kaupungeissa on asunnottomia muistakin kansoista, mutta pikkupirut silti usein muistuttavat tuosta väestä kulkukoiria.
Asemansa tiedostamisesta huolimatta pikkupirut ovat erittäin sitkeitä. He eivät anna periksi jotakin yrittäessään ja päämääränsä kanssa pikkupirut kulkevat pää pystyssä vaikka teloittajalle. Heidän sitkeytensä ilmenee myös kykynä selvitä vaikeissa oloissa, mutta siinä auttavat heidän fyysiset avunsakin. Kuitenkin pikkupirujen sitkeys on nostanut heidän asemaansa sitten Suuren Sodan alun. He ovat hyviä sotilaita vielä aseensa menetettyäänkin, he kulkevat vaikeassakin maastossa hyvin kiitos kykynsä kulkea sujuvasti neljällä jalalla ja lähitaistelussa he ovat raivokkaita, nopeita ja tehokkaita.
Yleensä pikkupirut lukevat hyvin luontoa ja säätä ja oppivat lukemaan myös eläviä yksilöitä, mutta luonnostaan heidän on vaikea seurata muiden kansojen mielialanvaihteluja. Se juontanee heidän ”selvittävä on yksinkin” luonteestaan, joka on rajannut heidän sosiaalisen herkkyytensä. He eivät paljasta syvimpiä tuntemuksiaan kuin harvoille.

Syntytapa

Kuten pienenkelit, pikkupirutkin ovat alkujaan syntyneet vain hengestä, eivät lainkaan suvullisesti. Aikojen saatossa myös he ovat kuitenkin muuttuneet kyvykkäiksi lisääntymään suvullisesti. Syntyessään lapsi on noin kolmekymmentäsenttinen ja painaa vajaat pari kiloa. Silmät avautuvat kahden viikon iässä. Puolessa ajankierrossa ne tavoittavat reilun puolen metrin pituuden ja kahden ajankierron kuluttua ne ovat noin kahdeksankymmentäsenttisiä. Täysi-ikäisen pituuteen (noin 110cm) pikkupirut kasvavat keskimäärin kymmenen ajankierron tietämissä. Suvuttoman syntymisen tapahtumaketju alkaa kissanpennun kuolemasta. Tämän jälkeen on yhden talven tultava ja mentävä ennen kuin mitään tapahtuu. Kun paikalta, johon ruumis oli maatunut sulaa lumi, koittaa lopulta päivä, jona laskevan auringon viimeiset valonsäteet pyyhkivät paikan yli. Silloin kuin tyhjästä muotoutuu pikkupiru. Näin syntyessään se on kovin pieni, suuren kissan kokoinen, mutta jos selviytyy ensimmäisistä tunneistaan, osaa huolehtia itsestään. Nimittäin vaikka syntynyt hakeutuu vaistonvaraisesti suojaan, on se sokea ensimmäisen vuorokautensa. Silmät avautuvat vuorokautta myöhemmin. Kesän aikana poikanen kasvaa nopeasti kokoa ja syksyn koittaessa se on jo yli puolimetrinen. Luonnossa syntyvät yksilöt kuitenkin hakeutuvat yleensä johonkin yhteisöön turvaan, viimeistään talven tullessa. Talven ylikin ne voivat selviytyä, vaikkakin paleltuminen ja nälkään kuoleminen ovat suuri riski.

Nimirakenne

Yleensä pikkupirujen etunimi on kaksiosainen, väliviivalla tai ilman. Luonnossa syntyneet ja suvullisesti syntyneet erotetaan isän-/äidinnimestä, joka hengestä syntyneillä on jokin luontosana, joka kuvaa yleensä syntypaikkaa. Samanlainen käytäntö on olemassa myös pienenkeleillä. Näitä nimiä ovat esimerkiksi Havuoksanpoika, Soramaantytär ja Kuusistontyrär. Sukunimi yleensä määräytyy sen mukaan, kuka pitää huolta yksilöstä tämän hakeuduttua yhteisön pariin, mutta toisinaan sukunimi joudutaan keksimään itse. Suvullisesti syntyneillä nimi määräytyy normaalisti.

Sukupuolien erot

Ilmeisesti Antanyassa sukupuolien samanarvoisuus on tavallista, sillä paitsi pienenkeleillä myös pikkupiruilla tehtäviä ei juurikaan jaeta sukupuolen mukaan. Ihmisiltä on siirtynyt tapa pitää miestä perheen päänä ja perheen maine on miehen miehuudessa. Tehtävät kuitenkin jakautuvat tasan ja yhtenä päivänkiertona mies voi siivota kotia ja toisena olla metsällä. Lapset kasvatetaan aina yhdessä.
Pukeutumisessa pikkupiruilla sukupuoliroolien erot ovat selvät. Miehet käyttävät housuja tai lannevaatetta, naisilta sallitaan kaikki. Säästä riippuen pikkupirut eivät kuitenkaan välttämättä pukeudu paljoa tai kovin paksusti, sillä heidän turkkinsa on yleensä riittävä lämmön pitimiksi. Luonnonvaraiset yksilöt saattavat olla suurimman osan ajankierrosta lähes vaatetta.

Suhde kuolemaan

Yksittäinen kuolema tekee pikkupirut varovaisiksi ja epävarmoiksi. Hermostuneisuus on aistittavissa, vaikkei mitään selvää muutosta käytöksessä olekaan. Käytös juontaa luonnonvaraisista ajoista, jolloin kuolema tarkoitti jonkin vaarallisen liikkumista niillä main –oli se sitten olento tai sairaus. Kuollutta kunnioitetaan samoissa mittakaavoissa kuin pienenkeleillä, mutta suhde ruumiiseen on erilainen. Siinä missä pienenkelit kohtelevat kuollutta kuin lähtevää ystävää, pikkupiruissa näkee ruumiin äärellä pelokkuutta, jossa pikkupirua tuntuu repivän yksi voima poispäin ruumiista ja toinen voima sen puoleen. Joka tapauksessa kuollutta kunnioitetaan ja jahka ruumiin äärelle ollaan viimein päästy, ei sitä pelätä koskettaa. Jahka jäähyväiset on jätetty, kuollut asetellaan sikiöasentoon kasvot kohti länttä, auringonlaskun suuntaan.

Historia

Pikkupirut ovat Antanyan ensimmäinen kansa, joskin saapuivat vain vähän ennen pienenkeleitä. He elivät erakkoina, perhekuntina tai pieninä yhteisöinä luolissa ja joskus onkaloissa. He kulkivat lähinnä neljällä jalalla, vaikka olivat kykeneväisiä kulkemaan myös pystyssä. Pikkupirut saalistivat aseitta, sillä he eivät tarvinneet siihen ylimääräisiä työkaluja. He olivat ensimmäisiä, jotka Antanyassa kommunikoivat keskenään varsinaisella kielellä. Puhuttua kieltä heillä ei ollut, mutta he viittoivat. Pikkupirujen viittomakieli onkin tavattoman kehittynyt ja vaikea. Pikkupirut osaavat sitä nykyäänkin, mutta muiden kansojen on hyvin vaikea sitä oppia. Osaltaan siihen vaikuttaa merkistön pienieleisyys, sillä ne todella ovat pieniä verrattuna muiden kansojen puhekyvyttömien käyttämiin viittomiin. Toisekseen pikkupirujen viittomia on vaikea toistaa, sillä niihin tarvitaan vikkelät ja taipuisat sormet. Pikkupirut osaavatkin vaivatta taittaa kaikkia sormiensa niveliä erikseen. Ylintä niveltä tosin käytetään harvoin. Vaikka ylin eli vaikein nivel jätettäisiinkin laskuista, niin silti jo pelkillä sormien asennon yhdistelmillä saa paljon eri merkkejä aikaan. Jos kukin sormista voidaan taittaa kokonaan alas, suoraksi sekä keskimmäisestä nivelestä alaspäin, saa kymmenellä sormella jo tuhat eri yhdistelmää.
Ihmisten saavuttua pikkupirut saivat osakseen kovaa kohtelua, vaikka useimmat pikkupirut välttivät ihmisiä. Aika ajoin oli varsinaisia pikkupiruvihoja ja niiden välissäkin pikkupiruja saatettiin tappaa jos sattui vastaan tulemaan. Vaikka pikkupiruista ei pidettykään, yksittäisellä sellaisella on kuitenkin ollut suuri vaikutus elvekryptien elämään. Nimittäin Eninkhamen, josta sittemmin tuli elvekryptien Iankaikkinen, tuli pikkupiru Pinamen pelastamaksi, kun Mornahhit hyökkäsivät Eninkhamenin elvekryptiyhteisöön.
Pikku hiljaa kuitenkin yhteydet pikkupirujen ja muiden kansojen välillä lisääntyivät. Pikkupirut alkoivat pukeutua enemmän, sillä totesivat siten tulevansa enemmän ymmärretyiksi muiden kansojen keskuudessa. Samasta syystä he alkoivat kävellä kahdella jalalla suurimman osan ajasta. He myös oppivat yhteisen kielen ja viittomisen määrä väheni. Toisin kuin muut kansat, joiden kielet joko kuolivat tyystin tai lähes kokonaan, pikkupirujen viittomakieli kuitenkin säilyi. Elo kaupungeissakaan ei ole ollut pikkupiruille helppoa, sillä heitä pidettiin tuhansia ajankiertoja pohjasakkana, jota saattoi kohdella miten lystäsi. He olivat pitkään pitkille kansoille enemmän eläimiä kuin kansalaisia. Sittemmin pikkupirujen olot ovat kuitenkin helpottaneet. Etenkin lähiaikoina, kun levottomuudet alueellisesti ovat lisääntyneet ja johtaneet noin sata ajankiertoa sitten Suureen Sotaan, on liittoutuminen kansaan katsomatta tullut tärkeäksi ja se on parantanut huomattavasti pikkupirujen asemaa.

<< Takaisin