Antanyan Kansat
Mintaurit
Mintaurit tulivat ensimmäisinä niistä kansoista, jotka saapuivat lyhyen ajan sisällä Antanyaan. He aloittivat saapumisensa elvekryptienajan viimeisen tuhannen ajankierron aikana ja tätä jatkui kolmen tuhannen ajankierron ajan. Uudenajan alussahan saapuivat sitten nocyrnikset ja ugasat. Mintaurit ovat yhteiskuntaan hyvin sopeutunut kansa, jolla on hyvä maine muidenkin kansojen keskuudessa, mutta joka kuitenkin on ottanut itselleen alisteisen aseman. Tämä asema juontaa mintaurien luonteesta, jolle ominaista on yhteistyöhaluisuus ja rauhan ylläpito. Niinpä he ovatkin päätyneet monien ylemmässä arvoluokassa olevien kansojen kodinhoitajiksi ja apulaisiksi. Mintaurit eivät hae valtaa ja tunnettavuutta elämältä, mutta henkilökohtainen kunnia on heille tärkeä. He ovat melko erikoista kansaa, joka tuo yhtälailla mieleen niin ihmisen kuin peurankin. Heidän toinen nimityksensä onkin peuraihmiset, mutta se on jossakin suhteessa heitä alentavaa, sillä he ovat oma kansansa, eivät mitään ihmisen heijasteita.
Ulkonäkö
Mintaurit näyttävät ulkoisesti metsäpeuroilta, joiden kaulan kohdalla on ihmisen yläruumis. Mintaurien näkökannaltahan asia ei tietenkään ole näin, vaan kyseessä on yhtenäinen kokonaisuus, jonka kuuluukin olla juuri niin. Heille nelijalkaisuus on normaalia. Turkki on aina punaruskea ja siinä on valkoisia laikkuja. Kolmenkymmenen iän jälkeen pilkut alkavat kadota ja viimeistään viidenkymmenen ajankierron iässä ne ovat kadonneet kokonaan. Yleensä pilkut ovat kuitenkin kadonneet ennen neljättäkymmenettäviidettä ajankiertoa. Vatsapuoli on yleensä selän turkkia vaaleampi, jopa valkoinen. Takamus ja hännänalunen ovat valkoiset.
Ihmismäinen yläruumis on iholtaan vaalea, tosin yleensä ruskettuneen oloinen. Hiukset ovat yhtä paksut kuin keskiruumiin karvoitus. Niskahiuksista niskaa ja selkärankaa myöten kulkee niin ikään harjas, joka yltää peuramaiseen keskiruumiiseen asti. Korvat alkavat läheltä päälakea ja ovat peuramaiset ja karvaiset. Silmät ovat hieman vinot ja pään muihin suhteisiin verrattuna suuret.
Mintaurit eivät ole taipuvaisia anorektisuuteen ja harvemmin ylipainoonkaan, mutta ylipaino on heillä näistä kahdesta tavallisempaa. Mintaureilla rasva kertyy sekä kaurismaiseen keskiruumiiseen, että ihmismäiseen yläruumiiseen. Mintaurien varhaiset esi-isät ovat mitä ilmeisemmin olleet märehtijöitä ja heillä on ollut pötsi yläruumiissa ja kolme muuta mahaa keskiruumiissa. Nykyään mintaureilla on yläruumiin vatsan tietämillä surkastunut elin, joka on yhtälailla ilman tarkoitusta kuin ihmisten umpilisäke. Tämä elin on aikoinaan ollut mitä ilmeisemminkin pötsi. Mintaurien ruoansulatus tapahtuu keskiruumiissa olevassa vatsalaukussa. Mintaureilla painoon liittyviä sairauksia ei siis juuri ole, mutta nivel- ja sorkkaongelmat ovat tämän kansan keskuudessa suurimääräisiä.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Mintaurit ovat sävyistä kansaa, joka tulee hyvin toimeen useimpien muiden kansojen kanssa. He ovat yhteistyöhaluisia ja rauhaa rakentavia ja tämä näkyykin heidän suhteissaan muihin kansoihin. Mintaurit eivät tiettävästi ole koskaan olleet taistelujen aloittava osapuoli. He ovat kuitenkin erittäin lojaaleja omalle kansalleen tai päämiehelleen ja taisteluissa puolustavat raivokkaasti näitä sekä omia oikeuksiaan ja kunniaansa. Henkilökohtainen kunnia onkin mintaureille erityisen tärkeä. He eivät kurkota maineeseen ja tunnettavuuteen, mutta heidän omaa kunniaansa ei ole loukkaaminen. Jos mintauria loukkaa, tämä vetää sen itseensä ja muistaa sen pitkään. Loukkaajan onkin parasta pyytää vilpittömästi anteeksi. Kerran anteeksi annettuaan mintauri ei muistele kärsimäänsä pahaa. Kyky sopeutua ja muokkautua, hyväntahtoisuus ja toisaalta kunnian tärkeys ovat kenties asettaneet mintaurit nykyiseen arvoasemaansa.
Mintaurit ovat yhteisökansaa, joka tarvitsee sosiaalisia kanssakäymisiä. Heidän joukossaan ei tiedetäkään monia erakoita olevan. Suurin osa mintaureista asuu nykyään kaupungeissa, joissa monet toimivat erilaisissa avustavissa tehtävissä. Osa mintaureista on kuitenkin yhä luonnonvaraisia ja nämä yksilöt asuvat pienissä yhteisöissä metsissä. Metsässä asuessaankin heillä kuitenkin on jonkinlaiset asumukset.
Nimirakenne
Mintaureilla ei ole varsinaisia säädöksiä nimistä, kuten vaikkapa elvekrypteillä on. He kuitenkin käyttävät runsaasti m ja n kirjaimia. Lisäksi heidän etunimensä päättyy usein n+vokaali tai m+vokaali. Tämä taas luonnollisestikin vaikuttaa isän-/äidinnimeen.
Suhde kuolemaan
Mintauriyhteisössä kuolema on yhä luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Luonnossahan kuolema on alituinen uhka ja mintaurit ovat todennäköisesti entisessä maailmassaan olleet paitsi saalistajia myös saalistettavia. Kuitenkin kuolema sävähdyttää ja säikähdyttää mintaurienkin parissa ja kuollutta surraan pitkäänkin. Kuolleelta leikataan tuppo hiuksia ja turkkia, ne sidotaan valkoisella vatsakarvalla kimpuksi ja kaivetaan maahan hautauskohtaan tai jos se on mahdotonta, lähimmälle sopivalle maakaistaleelle
Historia
Ensimmäiset mintaurit saapuivat Antanyaan noin 8000 ajankiertoa sitten, elvekryptienajan lopulla. Heitä saapui vielä uudenajan ensimmäisten kahdentuhannen ajankierron ajan. Saavuttuaan he asuttivat rauhanomaisesti metsiä pieninä yhteisöinä, jotka metsästivät pääasiassa keihäin ja jousin erilaisia riistaeläimiä ja saivat muun ravintonsa keräilijöinä: marjoja, kasveja, sieniä ja hedelmiä. Muut kansat suhtautuivat mintaureihin suhteellisen rauhanomaisesti muutamia pieniä ja lyhytaikaisia heimosotia lukuun ottamatta. Uudenajan keskivaiheilta lähtien mintaurit ovat kaupungistuneet ja ottaneet apulaisen roolin.
<< Takaisin
