Antanyan Kansat

Nocyrnikset

[näytä kuva2] (kuvassa väärän malliset siivet) [näytä yksityiskohta kuvasta 2]

Odotettu elinikä 85/80 Odotettu elinikä sota-aikana 55/55 Elinikä 70-110 Keskipituus 165/175 (ilman siipiä) Keskipaino 65/75 Osuus väestöstä 8% Ihonvärit valkoinen Hiustenvärit musta, harmaa, valkoinen, vanhetessa harmaa tai hopeinen Silmienvärit erittäin tumma, musta Vahvuus lentokyky Heikkous rakenteellinen heikkous Raskausaika 8 kuunkiertoa Iankaikkinen Ceenia

Nocyrnikset ovat yhteiskunnallisen aseman hankkimisen suhteen epäonnistuneena pidetty kansa. Heillä on fyysisesti hyvät lähtökohdat olla lyhyitä kansoja (mintaurit, pienenkelit, pikkupirut) arvostetumpia, mutta silti nocyrnikset ovat pikkupirujen lisäksi ainut kansa, joka on koskaan kärsinyt varsinaisesta kansavihasta. Heidän yhteiskunnallinen asemansa ei olekaan koskaan vakiintunut, vaan se on erittäin yksilökohtainen. Nocyrnis voi olla niin yksi arvostetuimmista tai yksi hyljeksityimmistä. Lähtökohtaisesti heitä kuitenkin pidetään alemman yhteiskuntaluokan kansana, jonka on osoitettava olevansa jotakin saadakseen arvostusta. Koska nocyrnikset ovat melko vastikään saapunut kansa, he saattavat kuitenkin hankkia arvoasemansa jo seuraavien satojen ajankiertojen aikana. Kansojen väliset arvosuhteet kuitenkin muokkaantuvat ja muuttuvat koko ajan, joskin hitaasti ja siksi melko huomaamattomasti.

Ulkonäkö

Nocyrnikset ovat keskimäärin ihmisiä lyhyempiä. He vaikuttavat usein kuitenkin pituuttaan hieman pidemmiltä siipiensä vuoksi, jotka laskostettuina yltävät normaalisti päälaen yläpuolelle. Siivet ovatkin nocyrnisten erottavin tekijä. Ne ovat lepakoiden tapaan nahkaiset ja väriltään joko mustat tai valkoiset. Siipien väri on muiden ominaisuuksien tapaan periytyvä. Lapsi perii yleensä toisen vanhempansa siipivärin, mutta toisinaan vanhempien edustaessa eri siipivärejä, saattaa jälkeläisen siivet olla syntyessä harmaat. Harmaus yleensä tummenee tai vaalenee iän myötä aina mustaksi tai valkoiseksi asti, mutta toisinaan siivet jäävät harmaiksi. Harmaa on kuitenkin aina resessiivinen eli väistyvä ominaisuus ja siksi harmaasiipisen nocyrniksen jälkeläinen perii toisen (normaalivärin omaavan) vanhempansa siipivärin. Jos molemmat vanhemmat ovat harmaasiipisiä, lapsi perii yleensä toisen vanhempansa dominoivan värin. Harmaasiipisillä vanhemmilla kuitenkin on 1/3 suurempi todennäköisyys saada normaaliväristä poikkeava jälkeläinen. Harmaasiipisyys kuolee kuitenkin viimeistään kolmannessa sukupolvessa. Jotta nocyrnikset olisivat kyvykkäitä lentämään, ovat he yleensä melko kevytrakenteisia ja hoikkia. Mitä raskaampi nocyrnis, sitä vaikeammaksi lentoon nouseminen ja lentosuunnan muutos käyvät. Nocyrnisten yleensä omaama arkuus on fyysisesti selitettävissä juuri tällä tekijällä, sillä keskimäärin he ovat muita pitkiä kansoja heikkorakenteisempia. Keveyden lisäämiseksi nocyrnisten siipiluut ovat lintujen tapaan ontot. Nocyrniksillä ei olekaan kovin suurta taipumusta ylipainoon vaan alipaino on tämän kansan keskuudessa moninkertaisesti useammin esiintyvä sairaus.
Iholtaan nocyrnikset ovat poikkeuksellisesti vitivalkoisia. Se on osaltaan varmasti ollut yksi tekijä nocyrnisten saamaan kohteluun ja esimerkiksi aikoinaan raivonneeseen nocyrnisvihaan, sillä muiden kansojen (pikkupiruja lukuun ottamatta) kalpeus viittaa sairauteen ja huonokuntoisuuteen. Asian negatiivinen huomioiminen on kuitenkin ollut tiedostamatonta. Valkoisesta ihosta huolimatta nocyrnisten ruumiinlämpö ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeava. Syy siihen, miksei nocyrniksillä esiinny ns. ”tervettä punaa” johtuu valkoisesta ihopigmentistä. Se ei myöskään kuulla niin paljon kuin vaikkapa ihmisten iho. Ihmisten ihon läpi kun heijastuu alla olevien kudosten värejä, kuten verisuonien sinisyys. Täysin kuultamaton nocyrnisten ihokaan ei ole, vaan myös heillä näkee esimerkiksi juuri siniset verisuonet. Näin ollen nocyrnikset näyttävätkin vain aivan erityisen kalpeilta, valkoiseksi asti kalpeilta, eroten esimerkiksi siitä, jos joku maalataan valkoisella ihomaalilla. Valkoinen iho kuitenkin on erityisen herkkä palamaan auringossa, joten nocyrnikset välttävät kesäisin viipymästä suorassa auringonpaisteessa liian pitkiä aikoja kerrallaan.
Nocyrnisten hiukset ovat ohuet ja väriltään syvänmustat, valkoiset tai harmaansävyiset. Tämän kansan perimä ei ole kovin vivahteikas ja se näkyykin vähäisessä värivaihtelussa. Silmätkin ovat väriltään erittäin tummat, usein tyystin mustat.
Nocyrniksillä on pitkät pedon kulmahampaat sekä terävät kynnet, jotka kasvavat luonnostaan päistään teräviksi ja ovat vahvaa tekoa, vaikka eivät muuten ulkoisesti eroa ihmisten kynsistä. Nämä ominaisuudet viittaisivat heidän entisessä maailmassaan kuuluneen metsästäjäkulttuuriin, joka ei jostain syystä ole kyennyt tai halunnut kehittyä alkukantaisista metsästystavoista aseiden runsasmittaiseen käyttöön. Muut hampaat eivät poikkea ihmisten hampaistosta.
Monet nocyrnikset nykyään leikkaavat kyntensä, mutta sitä pidetään yhä jollakin tapaa nocyrniksen merkkinä. Jos jaloissa on kynnet, nocyrnikset eivät voi käyttää normaaleja kenkiä. He kulkevatkin joko avojaloin tai erityisesti heitä varten tehdyissä kengissä. Hansikkaista puhkaistaan joko reiät kynsille tai leikataan osa varsista kokonaan pois.

Stereotypinen luonne ja elintavat

Nocyrnikset ovat luonnostaan melko arkaa ja varovaista kansaa. Tämän on arveltu johtuvan fyysisistä tekijöistä, kuten aiemmin mainitusta kevytrakenteisuudesta sekä mahdollisesta entisestä metsästyskulttuurista johtuvasta alituisesta vaarasta. Toisaalta nocyrnikset ovat aina olleet enemmän tai vähemmän hyljeksittyä kansaa eikä heillä ole yhteisöä turvanaan ja tällainen on hyvinkin voinut synnyttää arkuuden. ’Pelokkuus’ ei kuitenkaan ole sopiva sana puhuttaessa nocyrnisten perusluonteesta. He vain ovat oppineet varautuneiksi, sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, miten tuntematon henkilö suhtautuu nocyrniksiin.
Nocyrnikset ovat etenkin vanhemmiten rauhallista ja vaitonaista, eristäytyvää kansaa. He ennemmin antavat periksi ja antavat olla tai peräytyvät kuin ryhtyvät avoimeen kinaamiseen. Jos tilanne kuitenkin sen vaatii, nocyrnikset puolustavat voimakkaasti omia oikeuksiaan. Nocyrnikset myös ovat erityisen pitkävihaisia ja olettavat yleensä, että saamansa negatiivinen palaute johtuu heidän kansastaan. Tämä kansa on nykyään tarkka kansastaan ja sen maineesta, vaikka eivät välttämättä olekaan ylpeitä kummastakaan. Nocyrniskansan sisällä tapahtuukin eniten kansan maineen kehnontamisesta johtuvia kansansisäisiä kostoja.
Nocyrniksillä on hyvä huomiokyky, joka juontaa todennäköisesti samoilta ajoilta kuin heidän fyysisen selviämiskykynsä erityismerkit eli hampaat ja kynnet. He myös näkevät hieman useimpia kansoja paremmin. Kyseinen kyky taas on kehittynyt lentämisen myötä, sekä ilmeisesti ihonvärin perusteella oletettavasta hämärästä aiemmasta maailmasta, jossa valkoisen ihon kanssa ei ole tarvinnut pelätä palamista. Nocyrnikset ovat myös rauhallisia ja heitä pidetäänkin nykyään mielellään erilaisissa tarkkailutehtävissä.
Nocyrnikset ovat pääosin yksineläjiä. He asuvat kyllä kaupungeissa ja ovat yhteyksissä muiden kansojen ja toistensa kanssa, mutta vetäytyvät syrjään muita kansoja enemmän. He tarvitsevat ja vaativat omaa aikaa. Monet nocyrnikset elävät yhä nykyäänkin erakkoina metsissä, jotkut jopa ilman varsinaisia taloasumuksia. Myös pieniä, muutaman nocyrniksen yhdyskuntia tavataan toisinaan, mutta heihin törmääminen on epätodennäköistä.

Siivet

Nocyrnisten nahkaiset siivet mahdollistavat lentämisen, mutta nopeita suunnanvaihdoksia niillä ei tehdä, joskin kyseessä on taito, jota voi harjoittaa. Lentäminen ei myöskään vedä nopeudessaan vertoja esimerkiksi linnuille tai lentäville ratsuille.
Siipi lähtee lapaluun päältä ja siinä on kolmessa kohtaa nivelet. Normaalisti muodostuneen siiven koko pituus määräytyy olkavarren pituuden mukaan. Kyynärvarsi on kaksi kertaa olkavarren pituinen ja nelossormi kolme kertaa kyynärvarren pituinen.

Sukupuolten erot

Nocyrniksillä sukupuolilla ei juurikaan ole erilaisia tehtäviä. Metsissä asuvat nocyrnispariskunnat huolehtivat yhdessä asumuksesta ja jälkikasvusta. Kodinhoidossa tehtävät kuitenkin jakautuvat. Rankat kotityöt tekee yleensä nainen, rankat kodin ulkopuoliset työt hoitaa mies. Mies ei esimerkiksi juurikaan hoida siivouksen kaltaisia kotitöitä, mutta ruoanteko lankeaa usein hänen harteilleen.

Suhde kuolemaan

Nocyrnikset pelkäävät kuolemaa, mutteivät aivan yhtä voimakkaasti kuin ihmiset. He muistavat uskollisesti joka päivänkierto Iankaikkistaan Ceeniaa ja luottavat kuoltuaan pääsevänsä hyvään paikkaan ja ikuisesti rauhaan kansaansa kohdistuvilta paineilta.

Historia

Nocyrnikset saapuivat Antanyaan uudenajan alussa noin 7 000 ajankiertoa sitten. He saapuivat pieninä heimoina, jotka asuivat ja metsästivät metsissä. Selkkaus ylempien kansojen kanssa alkoi todennäköisesti kulttuurisista eroista, sillä nocyrnisten kerrotaan metsästäneen alkeellisilla aseilla ja suurimmalta osin antamalla lopullisen iskun saaliseläimelleen tukehduttamalla tämän puremalla kurkkuun. Nocyrnisviha leimahtikin liekkeihin melko lailla heti ja raivoisimmillaan sitä kesti kolmesataa ajankiertoa. Sen jälkeenkin nocyrnisten kimppuun saatettiin käydä, jos heitä nähtiin ja heitä tapettiin, mutta heitä ei enää metsästämällä metsästetty. Myöhemmin nocyrnikset saivat elää muiden kansojen kanssa kaupungeissakin. Rauhallinen ja aggressiivinen aika vuorotteli pitkälle uudenajan loppupuolelle asti. Siinä välissä nähtiin vielä noin 1100-1300 ja 3700- 3800 Ak uutta-aikaa kaksi nocyrnisvihaa. Joskus ajankierrosta 4000 Ak uutta-aikaa lähtien nocyrnikset ovat voineet elää normaalisti ja rauhassa minkä tahansa kansan keskuudessa.

<< Takaisin