Antanyan Kansat
Ihmiset
[näytä kuva2] |
||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Ihmiset on luokiteltu suhteellisen peruskansaksi heidän määränsä ja johtavan asemansa vuoksi. Siksi heistä ei osata juuri sanoa erityispiirteitä. Niitä kuitenkin on. Ihmiset eivät ole johtavassa asemassa eikä heidän syntyvyytensä ole kaikkein suurin sattumalta. Heillä nimittäin on henkinen kyky ja tarve sekä riittävät fyysiset ja mielelliset puitteet tuohon asemaan. He ovat mukautumiskykyinen, ryhmähengeltään ja yhteistyökyvyltään voimakas ja monitaitoinen kansa. Ihmiset ovat keskimäärin kenties tavoitteellisinta väkeä, sillä muussa tapauksessa jokin muu kansa olisi jo syrjäyttänyt heidät aikapäiviä sitten. Tämän seikan puolesta puhuu esimerkiksi se, että moni muu kansa on fyysisiltä ominaisuuksiltaan enemmän selviytyjätyyppiä kuin ihmiset.
Ulkonäkö
Ihmiset ovat –kuten todettu- keskipituudeltaan 170-180cm riippuen sukupuolesta, iästä ja syntymässä saaduista tekijöistä. He ovat kansoista kaikkein pisin, vaikkei ero esimerkiksi elvekrypteihin ja nocyrniksiin näykään kuin tilastoissa. Ihmisten todellinen pituus vaihtelee noin 150 ja 210 senttimetrin välillä. Koska ihmiset on jo pitkään mielletty peruskansaksi, heistä ei eroteta erikoistekijöitä: heillä on keho, jossa pään suhde koko pituuteen on yksi kahdeksasosa, melko voimakas ruumiinrakenne ja tietyissä ulkonäkötekijöissä värikkäämpi perimä kuin joillakin muilla kansoilla. Värikäs perimä ilmenee useana hiusten- ja ihonvärinä, joista kuitenkin valkoinen ihonväri on merkittävä enemmistö ja muut ihonvärit erittäin harvinaisia. Heidän ruumiinrakenteensa vaihtelee siron ja romuluisen väliltä. Maailman olojen vuoksi suurin osa ihmisistä on hyväkuntoisia ja sopusuhtaisia, mutta heillä on taipumusta sekä lihomiseen että anorektisuuteen. Iän myötä heidän hiuksensa harmaantuvat ja miehillä saattaa esiintyä kaljuuntumista. Taipumus mallasjuomiin ei ole ihmisillä erityinen piirre, mutta he ovat silti suurin käyttäjäryhmä –joka sinänsä ei ole yllättävää huomioiden heidän populaationsa.Stereotypinen luonne ja elintavat
Ihmiset tunnetaan halustaan pyrkiä aina johonkin. Väitetään, että tällaista piirrettä ei alkujaan ollut esimerkiksi pienenkeleillä eikä pikkupiruilla, vaan ominaisuus on opittu ihmisiltä. Pyrkimyksen rinnalla ihmisillä luonnollisesti on halua tavoittaa ja voittaa –nämä eivät ole niin ilmeisiä seuraamuksia kuin voisi ensin kuvitella. Ihmiset ovat myös liikkuvaa ja muovaavaa kansaa. He muuttavat paitsi ympäristön itselleen suotuisammaksi ja mieluisammaksi, ovat myös itse kykeneväisiä mukautumaan ja joustamaan selviytyäkseen maailmassa ja päästäkseen lähemmäs pyrkimyksiään. Nämä ominaisuudet ovatkin tehneet ihmisistä monitaitoisen kansan, jonka ominaisuuksia on vaikea luetella. Muovautuvaisuus on tehnyt ihmisistä myös erityisen hyviä selviytymään henkisen paineen alla. He pystyvät punnitsemaan vaihtoehtoja, johtamaan ja antamaan määräyksiä ja olemaan vastuussa käskyjensä ja tekojensa seurauksista. Monet maagit ovatkin ihmisiä ja ihmiset ovat olleet lähes aina paikalla, kun suuria mullistuksia on tapahtunut.Toisaalta ihmisten luonne vaatii ympärilleen yhteisön. Harva pystyy elämään erakkona vailla sosiaalisia yhteyksiä ja he ovatkin erityisen riippuvaisia kanssakäymisestä muiden ihmisten ja kansojen kanssa. Ihmiset elävätkin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaupungeissa, kylissä tai muissa yhteisöissä ja elättävät itsensä kaupankäynnillä, sotimisella, yhteisön tarveaineiden tuottamisella tai –ihmisille tavanomaisesti- johto- ja organisointitehtävissä.
Sukupuolien erot
Ihmisten sukupuolinen ero on selvä, mutta kuten maailmassa yleensäkin, tuo ero ei pahemmin vaikuta ihmisten suuntautumiseen. Naisten odotetaan hoitavan kotia ja perhettä, mutta useimmat naiset myös tekevät töitä tai sotivat. Toisaalta yhteisön odotukset miehiä kohtaan ovat olemassa: miehen kuuluu tuoda toimeentulo perheelle, suojella ja sotia sekä olla kunniaksi nimelleen. Ilman Suurta Sotaa ero miesten ja naisten yhteisöllisen aseman välillä olisi varmasti suurempi. Yhä nytkin naissotilaan tie on miessotilaan tietä vaikeampi ja toisaalta turvatumpi -naista suojellaan helposti myös hänen toimenkuvansa vastaisesti. Sukupuolien erot näkyvät myös vaatetuksesta. Vaikka naiset ovatkin sota-ajan myötä saaneet alkaa käyttää housuja yhä suurin osa pukeutuu mekkoon tai hameeseen. Miehillä moista pukeutumista kummeksutaan, vaikka tunikojen ja kaapujen käyttö onkin normaalia.Suhde kuolemaan
Ihmiset ovat kansa, joka kaikista kansoista eniten pelkää kuolemaa. Se ei saa heitä ajattelemaan kuolemaa muita enemmän tai varautumaan siihen huolellisemmin –sitä vastoin ihmiset ovat eniten sotivia ja sotia aloittavia kansoja. Ei ole ihme, että ihmisten Iankaikkinen on kuvattu mustaksi ja armottomaksi ja hänen sanansaattajansa pelottaviksi. Läheisen kuoltua ihmiset kuitenkin kokevat hänen päässeen hyvään paikkaan. Kenties ihmisten sotiminen selittyy heidän kyvyllään selvitä yhteenotoista, jota taas edistää heidän pyrkimyksensä välttää kuolema. Kuolleen ihmisen saapuu noutamaan Mornahh, Thuskan sanansaattaja. Kuolevaa hakevan Mornahhin kädessä nähdään raskas viikate.Historia
Ihmiset saapuivat Antanyaan noin 12 000 ajankiertoa sitten. Heitä saapui parin tuhannen ajankierron ajan, jonka jälkeen ihmisiä ei enää ole saapunut ulkopuolelta. Tällöin maailmassa olivat vasta pienenkelit ja pikkupirut ja näistä kansoista vain ihminen osasi käsitellä aseita. Ihmiset levisivät nopeasti koko mantereelle ja muuttivat maisemaa, nähtiin suuria tutkimusmatkoja. Kansan ensimmäinen Iankaikkinen oli Metsäneito, joka nykyään on pikkupirujen Iankaikkinen. Jo hyvin pian heidän saapumisensa jälkeen Thuska kuitenkin puhui heidät itselleen ja siitä lähtien he ovat olleet kyseisen Iankaikkisen kansa. Ihmiset alkoivat melko pian hyljeksiä pikkupiruja ja ensimmäiset pikkupiruvihat ovat heistä lähtöisin.Elvekryptien saapuessa noin 10 000 ajankiertoa sitten, oppivat ihmiset uudelta kansalta paljon uutta. Nämä kaksi kansaa sitoivat pitkäkestoisiakin liittoja, jotka kuitenkin aikanaan hajosivat heimosodissa. Tultaessa uudelleajalle kaupunkeja rakennettiin yhä enemmän ja ihmisten arvoasema nousi entisestään ja populaatio kasvoi. Kaupunkien asevarustelu kiihtyi ja lopulta päädyttiin sodanajan alkamiseen noin sata ajankiertoa sitten –ja tuossa sodassa ihmiset ovat korkeiden asemiensa ja määriensä vuoksi olleet tärkeä tekijä.'); } if ($kansa == 'elvekryptit') { echo ('
Elvekryptit
[näytä kuva2] [kuva2 lyijykynäversio] | ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Elvekryptit ovat keskimäärin ihmistä hieman lyhyempi kansa. Eroa ei kuitenkaan käytännössä huomaa, sillä se näkyy lähinnä tilastoissa. Heidät tunnetaan kansana, jolla on silmää kauneudelle ja kykyä tuottaa sitä. He ovat sävyisiä ja muistuttavat monessa suhteessa ihmisiä –he ovatkin ihmisten jälkeen yksi arvostetuimpia ja korkea-arvoisimpia kansoja. He ovatkin tietoisia asemastaan siinä missä ihmisetkin, eivätkä yleensä lähde nöyristelemään alempana hierarkiassa olevia kansoja. Elvekryptit eivät ole yltäneet asemaansa sävyisyydellään –joka tosin on varmasti edesauttanut asiaa, kun ristiriitoja ollaan vältetty. Heillä on tietoa ja taitoa ja he käyttävät kykyjään taitavasti. Elvekryptien saavuttua Antanyaan he ja ihmiset loivatkin useita liittoja, sillä kummallakin oli annettavaa toiselle. Ihmisillä oli halu ja tavoitteellisuus kohdallaan, elvekrypteillä oli osaavaa taitoa ja tietoa. Arvohierarkia oli kuitenkin kehitysvaiheessa vielä tuolloin kuten vielä pitkään sen jälkeenkin ja liitot rakoilivat päättyen monesti heimosotiin.
Ulkonäkö
Elvekryptit ovat iholtaan ruskea kansa, jolla on mustat hiukset ja ruskeat silmät. Vaikka silmissä ja hiuksissa on sävyeroja, ovat elvekryptit perimältään värittömämpiä kuin esimerkiksi ihmiset. Heillä ei esiinny muita ihon-, silmän- tai hiustenvärejä sävyeroja lukuun ottamatta. Iän mukana elvekryptitkin kuitenkin harmaantuvat ja heidän hiuksistaan voi tulla kauttaaltaan harmaat tai hopeiset. Myös elvekryptien pituus ei ole normaalisti kovin vaihteleva, vaan se pyörii 150 ja 185 välillä, kun taas esimerkiksi ihmisillä pituuseroa voi olla 150:stä 210 senttimetriin. Tätä lyhyempiä ja pidempiä elvekryptejä toki on, mutta ero on jo enemmän silmiinpistävä kuin kaksimetrinen ihminen. Elvekryptien korvat ovat suuret ja kissamaiset, mutta toisin kuin kissoilla, ovat ne karvattomat. Ruumiinrakenne elvekrypteillä on yleensä melko hoikka, mutta myös heillä tavataan ronskiutta. Elvekryptit ovat alttiita anorektisuuteen ja toisinaan –joskin harvemmin- ylipainoon. He eivät kaljuunnu vanhetessaan, mutta heidän hiustensa ohella silmät harmaantuvat.Elvekryptit ovat ihastuneet kiiltäviin esineisiin ja he kantavatkin lähes poikkeuksetta mukanaan erilaisia kultaisen-, hopeisen- ja pronssinsävyisiä koruja. Ei sillä väliä, ovatko ne täysin arvottomia, kunhan niitä vain on. Lisäksi heidän asusteissaan toistuvat kaksiväriset siksak-kuvioit ja ennen kaikkea siksak-kuvioitu kaularengas kuuluu lähes jokaisen elvekryptin kaulaan.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Vaikka elvekryptit keräävätkin ylleen useita koruja, eivät he ole kansoista erityisen turhamaisia. Tosin heillä on vitsinomaisesti sellainen maine muiden kansojen keskuudessa. Heillä on silmää kauneudelle ja elvekrypteissä onkin monia maalareita, kuvanveistäjiä, arkkitehteja, muusikkoja, näyttelijöitä ja kirjailijoita. Toisaalta elvekrypteissä on useita tarkkoihin operaatioihin perehtyneitä tavallisia käsityöntekijöitä ja parantajia, sekä hieman muita kansoja suhteellisesti enemmän varkaita. Varkaita eniten on ihmisissä, heidän populaationsa vuoksi, mutta suhteellisesti tarkasteltuna elvekryptit vievät voiton. Elvekryptien kiinnostus kauneuteen juontaa perunsa heidän keskittymiskyvystään pikkutarkkaan työhön. He ovat niitä, jotka voi istuttaa alas pohtimaan mitätöntä yksityiskohtaa ja luottaa siihen, että elvekryptille annettu tehtävä tulee tehdyksi. Osaltaan juuri siksi elvekryptit eivät ole yhteiskunnan kaikkein ylimmässä luokassa, sillä tarvitsevat jonkun käskyttämään itseään sekä jonkun, joka huolehtii tärkeämmistä asioista elvekryptien hoitaessa pikkutarkkoja askareita. Tämä kansa onkin yltänyt tunnustetuimpiin ja loistavimpiin kankaan- ja korujenkäsittelytaitoihin –he saavat arvottomistakin aineista aikaan näyttävän korun. Toisaalta elvekryptit ovat muita kansoja enemmän alttiita erilaisille hermo- ja mielisairauksille –jopa ihmisiä enemmän, vaikka hekin hengenvoimaa vaativassa asemassaan ovat huomattava osa näitä sairauksia sairastavasta väestä.Elvekryptit ovat sosiaalista kansaa ja elävät yleensä kaupungeissa. Heissä on myös muutamia erakkoja, jotka ovat vetäytyneet mietiskelemään tai toteuttamaan itseään. Elvekryptit eivät kuitenkaan tarvitse sosiaalista verkostoa ympärilleen yhtä kipeästi kuin esimerkiksi ihmiset. Elvekryptejä elää myös pieninä yhteisöinä luonnon ääressä. On jopa muutama paikka, jonne jotkin elvekryptit ovat vetäytyneet eroon muulta maailmalta.
Nimirakenne
Elvekryptien nimenannossa on oma erikoisuutensa, jollaista ei ole säätänyt mikään muu kansa. Heidän etunimensä päättyy aina vokaali+m+vokaali+n, kuten heidän Iankaikkisenkin nimessä Eninkhamen. Tämä vaikuttaa luonnollisestikin kansan isän-/äidinnimiin, mutta sukunimeä se ei sido. Tapa on lähtöisin jo heidän entisestä maailmastaan, sen enempää siitä ei tiedetä.Sukupuolien erot
Elvekrypteillä sukupuoliroolien mukainen tehtävänjako ei ole koskaan ollut kovin merkittävä. Heillä kumpikin sukupuoli on osallistunut työntekoon ja politiikkaan, vaikka raskaimmat työt ovatkin yleensä kuuluneet miehille ja kodin- sekä lastenhoito naisille. Elvekryptien keskuudessa hame on kautta aikain ollut niin naisten kuin miestenkin asuste, joskin miesten hameet ovat yleensä olleet lyhyitä lannevaatteita. Elvekryptit ovatkin fyysisten ominaisuuksiensa ja lähtökohtaisen pukeutumisensa perusteella tulleet kuumasta ja aurinkoisesta maailmasta. Mekot elvekryptiyhteisössäkin kuuluvat yksinomaan naisille, mutta naiset ovat Suuren Sodan aikana saaneet alkaa hyväksytysti käyttää housuja.Suhde kuolemaan
Elvekryptit pelkäävät kuolemaa ja kunnioittavat sitä. He kuitenkin uskovat, että kuolemanjälkeisessä ei todella ole mitään, mitä pelätä. He pelkäävät vain kuolemista. Elvekryptit kirjoittavat kullekin kuolleelleen henkilökohtaisen rukouksenomaisen runon, jonka kuollut vie mukanaan kuolemanjälkeiseen. Jos vain mahdollista, he tahtovat lukea sen kuolevalle tämän tehdessä kuolemaa. Jos se ei ole mahdollista, se luetaan hautauspaikalla ennen sen antamista paperilla kuolleen haltuun. Jotta mahdollisuus lukea tuo runo toisen tehdessä kuolemaa olisi suurempi, monet elvekryptit osaavat ulkoa useamman kymmenen henkilön runon. Henkilö itse ei koskaan tiedä omaa runoaan kuin vasta kuolemaa tehdessään, kun hänelle luetaan se ensimmäistä kertaa.Historia
Elvekryptit saapuivat Antanyaan noin 10 000 ajankiertoa sitten. Heitä saapui noin tuhannen ajankierron ajan, eikä heitä sen jälkeen ole maailmaan ulkopuolelta tullut. He sitoivat liittoja ihmisten kanssa ja oppivat ihmisiltä näiden kielen. Heidän oma kielensä on kuollut aikaa sitten. Elvekryptit ovat ainut kansa, jolla ei aluksi ollut lainkaan Iankaikkista. Amadimus, jonka oli tarkoitus olla heidän Iankaikkisensa ei nimittäin koskaan ollut noussut kuolemanjälkeiseen. Kuka lie loukkasi ihmisten Iankaikkista, Thuskaa, ja miten, mutta tunnetuin Iankaikkisten välinen vaihe kertoo kuinka Thuska hivutti elvekryptitkin valtansa piiriin ja lähetti sanansaattajansa surmaamaan kansan, jottei yksikään nousisi siitä Iankaikkisen asemaan. Kuten tiedetään, pikkupirun pelastama elvekryptineito Eninkhamen kasvoi, voimistui ja nousi lopulta Thuskaa vastaan muut Iankaikkiset takanaan ja voitti kansansa omakseen. Sittemmin ihmisten ja elvekryptien liitot hajoilivat ja johtivat heimosotiin, mutta tähän päivänkiertoon tultaessa nuo kaksi kansaa ovat jälleen hyvin lähellä toisiaan.'); } if ($kansa == 'ugasat') { echo ('Ugasat
[näytä koko kuva] |
||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Ulkonäkö
Ugasat ovat noin puolitoistametristä kansaa, jolla on tanakka ja romuluinen ruumiinrakenne. Ugasoilla esiintyy kahden väristä ihoa: yleisempää vaaleaa sekä ruskeaa. He eivät ole eri rotua, he vain ovat eriytyneet luonnonolojen rinnalla erilaisiksi. Näin ollen ugasat pystyvät ihonväristään riippumatta lisääntymään keskenään, mutta ihonvärien risteämiä ei ole. Lapsi perii sattumanvaraisesti toisen vanhempansa ihonvärin. Ugasoilla on leveät hartiat ja monesti muutama turvarengas ympärillään, nenä on suuri ja laakea. Hiukset ovat paksut ja voimakkaat, samoin kulmakarvat, joiden alla heidän silmänsä vaikuttavat pienemmiltä kuin ovatkaan. Monilla ugasamiehillä on paksut viikset, mutta parta ei ole erityisen yleinen. Ugasojen leuka on erittäin jykevä, jopa heidän muuhun jyhkeään olemukseensa verrattuna. Jalat eivät ole kovin pitkät, mutta jalkaterät ovat niihin nähden suuret. Ugasojen silmiinpistävin ominaisuus ovat kuitenkin heidän hiuksensa. He nimittäin ovat mieltyneet erityisen pitkiin ja tuuheisiin hiuksiin. Se on kansalaisperinne ja he ovat erittäin ylpeitä siitä. Hiukset kerätään päälaelle poninhännäksi ja nostetaan ylemmäs metallisilla –yleensä kultaisilla- renkailla, joita asetetaan päällekkäin. Poninhännästä kuitenkin on vääristynyttä puhua, sillä ugasojen jykevät hiukset levittäytyvät valtavaksi puuhkaksi, joka yleensä on leveydeltään ugasaa itseään mahtavampi. Hiukset ovatkin heille ylpeilyn ja ihailun aihe. Pahin loukkaus ja rangaistus ugasalle onkin ajella tämän pää. Ugasojen erikoisuus on myös heidän värinperintönsä. Kun muilla kansoilla tummaihoisuus yleensä viittaa mustiin hiuksiin ja ruskeisiin silmiin, ugasoilla tällaista rajoitetta ei ole. Heillä tummaihoisella voi olla vaikkapa vaaleat hiukset ja siniset silmät.Ugasat ovat taipuvaisia ylipainoon, vaikka näinä aikoina useimmat heistäkin ovat hyväkuntoisia. Mallasjuomiin tämä kansa on erityisen mieltynyt ja kaljavatsaisuutta tavataankin heidän piirissään. Kaljuudelta tämä kansa on omaksi onnekseen säilynyt eivätkä mielenterveysongelmatkaan ole kovin laajalle levinneet heidän keskuudessaan. Heidän fysiikkansa tuo usein syntymälahjana voiman, mutta kovin ketteriä useimmat heistä ei ole. Nopeuteen tämä ei suoraan vaikuta ja toisaalta heiltä löytyy kestävyyttä.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Ugasat ovat muiden kansojen keskuudessa melko pidettyä kansaa. Tämä juontaa heidän leppoisasta luonteestaan. He nauttivat hyvästä seurasta ja hyvästä juomasta eikä juomaseuraa katsota niin tarkkaan. He juhlivat usein ja kovaäänisesti. Yksittäinen ugasa ei välttämättä niinkään, mutta tällainen mielikuva muille kansoille on heistä jäänyt, kun heidän juhlintaansa ei voi olla kuulematta. Ugasat luottavat voimakkaasti itseensä ja omaan kansaansa eivätkä he yleensä luo ennakkoasenteita muita kansoja kohtaan tai kumartele ketään pelkän kansan perusteella. Tämä ominaisuus tosin aiheuttaa aika ajoin yksittäisiä nujakoita kenen tahansa kanssa, sillä ihmiset ja elvekryptit ovat tottuneet olemaan hierarkian korkeimpia kansoja ja muut kansat yleensä ajattelevat ensin ugasan tekevän heistä pilkkaa rempseän varautumattomalla asenteellaan. Pienet nujakat kuuluvat useimpien ugasojen elämään –jos ei muuta, niin kapakkatappeluina. Yksin ugasat saattavat olla hyvin vaikeasti lähestyttävää väkeä. He ovat varmimmillaan ystäviensä, tuttujensa ja muiden ugasojen läsnä ollessa, eivätkä ugasat lämpene uusille tuttavuuksille kovin nopeasti. He ovat myös uskomattoman jääräpäisiä ja sille päälle sattuessaan hyvinkin karskeja. Ugasat ovatkin niin puheissaan kuin teoissaankin erittäin suoria ja ilmaisevat etenkin paheksuntansa vallan selkeästi.Ugasojen hidas lämpeneminen uusille suhteille selittää heidän kotipaikkaisuutensa. He eivät suurissa määrin matkaa tuntemattomille alueille tai kesytä villiä luontoa, vaan matkaavat yleensä tutussa seurassa jo asutetuille alueille. He elävätkin yleensä kaupunkiyhteisöissä rinta rinnan muiden kansojen kanssa. He ovat myös jokseenkin mukavuudenhaluisia, mutta siinäkin on yleensä kyseessä heidän haluttomuutensa lähteä kauaksi asuinseuduiltaan. Uutteria ugasat ovat ja tekevät raskaitakin töitä pitkään. Siksi he ovat haluttuja ja asiansa osaavia työmiehiä ja voimakkaita sotilaita.
Nimirakenne
Kirjaimet g, b, d, u ja o ovat paljon käytettyjä ugasojen nimissä, mutta mitään varsinaisia elvekryptien tapoihin verrattavia säännöksiä ei ole. Ugasoilla oli taipumus takavokaaliseen vokaalisointuun vielä enemmän kuin Antanyan nykykielessä jo saapuessaan Antanyaan. (Esimerkiksi suomenkieli on melko vahvasti takavokaaliseen loppusointuun kallistuva eli äänteet syntyvät kurkussa ja suun takaosassa. Tällaisia vokaaleja ovat o, u ja a.) Tuo vokaalisointu näkyy nykyään enää nimivalinnoissa. Ugasojen oma alkuperäinen kieli sisälsi myös kurkkuäänteitä ja naksahduksia, mutta nykyään kieli ja sen erikoisäänteet ovat kuolleet.Sukupuolien erot
Ugasoilla sukupuolien työnjako on muita kansoja selvempi. Nainen on heidän kansansa keskuudessa naisellinen ja mies miehekäs. Ulkoisesti ugasanaiset ovatkin reheviä ja povekkaita. Ugasanaiset toimivat yleensä kodin piirissä voimakkaina naishahmoina, vaikka tarvittaessa he ovat raivokkaita taistelijoita, etenkin puolustaessaan. Heissä voidaan nähdä emokarhun raivoa. Ugasayhteisöissä kotityöt eivät kuulu miehille. Tietämätön tai välittämätön voi laittaa heidät sellaisiin töihin, mutta ugasalle se on pyöristyttävää. Toisaalta jos mieshenkilö auttaa ugasanaista kotitöissä, on se yhtäläinen loukkaus. He katsovat, ettei heidän työnsä tai työnopeutensa tällöin miellytä toista riittävästi. Ugasanaiset kieltävät toista auttamasta tiettyyn rajaan asti, mutta eivät osoita loukkaantumista avoimesti. Jos auttaja on tuttu, ugasanainen yleensä lopulta häätää auttajan kovakouraisesti paikalta.Suhde kuolemaan
Ugasat uhraavat kansoista kenties vähiten ajatuksia kuolemalle. Se tulee kun tulee. Kuolema kuitenkin koskettaa ja surettaa heitä siinä missä muitakin. He hautaavat kuolleen mukana maahan ruokaa ja lahjoja, yleensä aseita ja koruja. Etenkin kuolleen hiusrenkaat kuuluvat hautauspaikalle. Jos hautuukohtaan ei voi kaivaa näitä lahjoja, ne kaivetaan läheisimpään sopivaan maahan.Ugasojen pelottomuus kuolemaa kohtaan tekee heistä pelottavia taistelijoita. Hulluuden lailla he kuitenkaan eivät elämästään luovu vaan myös he pyrkivät kitkuttamaan itseään vielä hiukan kauemmas kuolemasta. Ugasat ovat kuitenkin korvaamattomia taistelutantereilla ja väijytyksissä, joissa he voivat asenteellaan nostattaa yleistä mielialaa ja rohkeutta.
Historia
Ugasat saapuivat Antanyaan noin viisituhatta ajankiertoa sitten, noin kaksituhatta ajankiertoa nocyrnisten saapumisen jälkeen. Nocyrnikset olivat saaneet saavuttuaan huonon kohtelun ja aluksi ugasojenkin tilanne vaikutti ajautuvan samanlaiseksi. Nujakat ihmisten ja elvekryptien kanssa kuitenkin kuihtuivat jo ensimmäisten kymmenien ajankiertojen jälkeen ja ugasojen asema alkoi nousta nopeasti. Kenties vaikuttimena olivat nocyrnis- ja pikkupiruvihat, jotka kohdistivat paineet toisaalle. Ugasat kohosivat asemaansa korkea-arvoisimpien kansojen joukkoon melko rauhaisasti. Ihmiset ja ugasat sekä ugasojen kanssa samoihin aikoihin saapuneet mintaurit ovat aina tulleet melko kitkatta toimeen. Elvekryptien kanssa ugasat taistelivat joitakin heimosotia ja heidän välilleen on jäänyt pientä kärhämöintiä ja aseman tavoittelua. Tällaisen asetelman syntyminen on toisaalta ymmärrettävää elvekryptien ja ugasojen luonteiden valossa sekä melko tasaisessa yhteisöllisessä asemassa.'); } if ($kansa == 'nocyrnikset') { echo ('Nocyrnikset
[näytä kuva2] (kuvassa väärän malliset siivet) [näytä yksityiskohta kuvasta 2] |
||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Ulkonäkö
Nocyrnikset ovat keskimäärin ihmisiä lyhyempiä. He vaikuttavat usein kuitenkin pituuttaan hieman pidemmiltä siipiensä vuoksi, jotka laskostettuina yltävät normaalisti päälaen yläpuolelle. Siivet ovatkin nocyrnisten erottavin tekijä. Ne ovat lepakoiden tapaan nahkaiset ja väriltään joko mustat tai valkoiset. Siipien väri on muiden ominaisuuksien tapaan periytyvä. Lapsi perii yleensä toisen vanhempansa siipivärin, mutta toisinaan vanhempien edustaessa eri siipivärejä, saattaa jälkeläisen siivet olla syntyessä harmaat. Harmaus yleensä tummenee tai vaalenee iän myötä aina mustaksi tai valkoiseksi asti, mutta toisinaan siivet jäävät harmaiksi. Harmaa on kuitenkin aina resessiivinen eli väistyvä ominaisuus ja siksi harmaasiipisen nocyrniksen jälkeläinen perii toisen (normaalivärin omaavan) vanhempansa siipivärin. Jos molemmat vanhemmat ovat harmaasiipisiä, lapsi perii yleensä toisen vanhempansa dominoivan värin. Harmaasiipisillä vanhemmilla kuitenkin on 1/3 suurempi todennäköisyys saada normaaliväristä poikkeava jälkeläinen. Harmaasiipisyys kuolee kuitenkin viimeistään kolmannessa sukupolvessa. Jotta nocyrnikset olisivat kyvykkäitä lentämään, ovat he yleensä melko kevytrakenteisia ja hoikkia. Mitä raskaampi nocyrnis, sitä vaikeammaksi lentoon nouseminen ja lentosuunnan muutos käyvät. Nocyrnisten yleensä omaama arkuus on fyysisesti selitettävissä juuri tällä tekijällä, sillä keskimäärin he ovat muita pitkiä kansoja heikkorakenteisempia. Keveyden lisäämiseksi nocyrnisten siipiluut ovat lintujen tapaan ontot. Nocyrniksillä ei olekaan kovin suurta taipumusta ylipainoon vaan alipaino on tämän kansan keskuudessa moninkertaisesti useammin esiintyvä sairaus.Iholtaan nocyrnikset ovat poikkeuksellisesti vitivalkoisia. Se on osaltaan varmasti ollut yksi tekijä nocyrnisten saamaan kohteluun ja esimerkiksi aikoinaan raivonneeseen nocyrnisvihaan, sillä muiden kansojen (pikkupiruja lukuun ottamatta) kalpeus viittaa sairauteen ja huonokuntoisuuteen. Asian negatiivinen huomioiminen on kuitenkin ollut tiedostamatonta. Valkoisesta ihosta huolimatta nocyrnisten ruumiinlämpö ei kuitenkaan ole mitenkään poikkeava. Syy siihen, miksei nocyrniksillä esiinny ns. ”tervettä punaa” johtuu valkoisesta ihopigmentistä. Se ei myöskään kuulla niin paljon kuin vaikkapa ihmisten iho. Ihmisten ihon läpi kun heijastuu alla olevien kudosten värejä, kuten verisuonien sinisyys. Täysin kuultamaton nocyrnisten ihokaan ei ole, vaan myös heillä näkee esimerkiksi juuri siniset verisuonet. Näin ollen nocyrnikset näyttävätkin vain aivan erityisen kalpeilta, valkoiseksi asti kalpeilta, eroten esimerkiksi siitä, jos joku maalataan valkoisella ihomaalilla. Valkoinen iho kuitenkin on erityisen herkkä palamaan auringossa, joten nocyrnikset välttävät kesäisin viipymästä suorassa auringonpaisteessa liian pitkiä aikoja kerrallaan.
Nocyrnisten hiukset ovat ohuet ja väriltään syvänmustat, valkoiset tai harmaansävyiset. Tämän kansan perimä ei ole kovin vivahteikas ja se näkyykin vähäisessä värivaihtelussa. Silmätkin ovat väriltään erittäin tummat, usein tyystin mustat.
Nocyrniksillä on pitkät pedon kulmahampaat sekä terävät kynnet, jotka kasvavat luonnostaan päistään teräviksi ja ovat vahvaa tekoa, vaikka eivät muuten ulkoisesti eroa ihmisten kynsistä. Nämä ominaisuudet viittaisivat heidän entisessä maailmassaan kuuluneen metsästäjäkulttuuriin, joka ei jostain syystä ole kyennyt tai halunnut kehittyä alkukantaisista metsästystavoista aseiden runsasmittaiseen käyttöön. Muut hampaat eivät poikkea ihmisten hampaistosta.
Monet nocyrnikset nykyään leikkaavat kyntensä, mutta sitä pidetään yhä jollakin tapaa nocyrniksen merkkinä. Jos jaloissa on kynnet, nocyrnikset eivät voi käyttää normaaleja kenkiä. He kulkevatkin joko avojaloin tai erityisesti heitä varten tehdyissä kengissä. Hansikkaista puhkaistaan joko reiät kynsille tai leikataan osa varsista kokonaan pois.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Nocyrnikset ovat luonnostaan melko arkaa ja varovaista kansaa. Tämän on arveltu johtuvan fyysisistä tekijöistä, kuten aiemmin mainitusta kevytrakenteisuudesta sekä mahdollisesta entisestä metsästyskulttuurista johtuvasta alituisesta vaarasta. Toisaalta nocyrnikset ovat aina olleet enemmän tai vähemmän hyljeksittyä kansaa eikä heillä ole yhteisöä turvanaan ja tällainen on hyvinkin voinut synnyttää arkuuden. ’Pelokkuus’ ei kuitenkaan ole sopiva sana puhuttaessa nocyrnisten perusluonteesta. He vain ovat oppineet varautuneiksi, sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, miten tuntematon henkilö suhtautuu nocyrniksiin.Nocyrnikset ovat etenkin vanhemmiten rauhallista ja vaitonaista, eristäytyvää kansaa. He ennemmin antavat periksi ja antavat olla tai peräytyvät kuin ryhtyvät avoimeen kinaamiseen. Jos tilanne kuitenkin sen vaatii, nocyrnikset puolustavat voimakkaasti omia oikeuksiaan. Nocyrnikset myös ovat erityisen pitkävihaisia ja olettavat yleensä, että saamansa negatiivinen palaute johtuu heidän kansastaan. Tämä kansa on nykyään tarkka kansastaan ja sen maineesta, vaikka eivät välttämättä olekaan ylpeitä kummastakaan. Nocyrniskansan sisällä tapahtuukin eniten kansan maineen kehnontamisesta johtuvia kansansisäisiä kostoja.
Nocyrniksillä on hyvä huomiokyky, joka juontaa todennäköisesti samoilta ajoilta kuin heidän fyysisen selviämiskykynsä erityismerkit eli hampaat ja kynnet. He myös näkevät hieman useimpia kansoja paremmin. Kyseinen kyky taas on kehittynyt lentämisen myötä, sekä ilmeisesti ihonvärin perusteella oletettavasta hämärästä aiemmasta maailmasta, jossa valkoisen ihon kanssa ei ole tarvinnut pelätä palamista. Nocyrnikset ovat myös rauhallisia ja heitä pidetäänkin nykyään mielellään erilaisissa tarkkailutehtävissä.
Nocyrnikset ovat pääosin yksineläjiä. He asuvat kyllä kaupungeissa ja ovat yhteyksissä muiden kansojen ja toistensa kanssa, mutta vetäytyvät syrjään muita kansoja enemmän. He tarvitsevat ja vaativat omaa aikaa. Monet nocyrnikset elävät yhä nykyäänkin erakkoina metsissä, jotkut jopa ilman varsinaisia taloasumuksia. Myös pieniä, muutaman nocyrniksen yhdyskuntia tavataan toisinaan, mutta heihin törmääminen on epätodennäköistä.
Siivet
Nocyrnisten nahkaiset siivet mahdollistavat lentämisen, mutta nopeita suunnanvaihdoksia niillä ei tehdä, joskin kyseessä on taito, jota voi harjoittaa. Lentäminen ei myöskään vedä nopeudessaan vertoja esimerkiksi linnuille tai lentäville ratsuille.
Siipi lähtee lapaluun päältä ja siinä on kolmessa kohtaa nivelet. Normaalisti muodostuneen siiven koko pituus määräytyy olkavarren pituuden mukaan. Kyynärvarsi on kaksi kertaa olkavarren pituinen ja nelossormi kolme kertaa kyynärvarren pituinen.
Sukupuolten erot
Nocyrniksillä sukupuolilla ei juurikaan ole erilaisia tehtäviä. Metsissä asuvat nocyrnispariskunnat huolehtivat yhdessä asumuksesta ja jälkikasvusta. Kodinhoidossa tehtävät kuitenkin jakautuvat. Rankat kotityöt tekee yleensä nainen, rankat kodin ulkopuoliset työt hoitaa mies. Mies ei esimerkiksi juurikaan hoida siivouksen kaltaisia kotitöitä, mutta ruoanteko lankeaa usein hänen harteilleen.Suhde kuolemaan
Nocyrnikset pelkäävät kuolemaa, mutteivät aivan yhtä voimakkaasti kuin ihmiset. He muistavat uskollisesti joka päivänkierto Iankaikkistaan Ceeniaa ja luottavat kuoltuaan pääsevänsä hyvään paikkaan ja ikuisesti rauhaan kansaansa kohdistuvilta paineilta.Historia
Nocyrnikset saapuivat Antanyaan uudenajan alussa noin 7 000 ajankiertoa sitten. He saapuivat pieninä heimoina, jotka asuivat ja metsästivät metsissä. Selkkaus ylempien kansojen kanssa alkoi todennäköisesti kulttuurisista eroista, sillä nocyrnisten kerrotaan metsästäneen alkeellisilla aseilla ja suurimmalta osin antamalla lopullisen iskun saaliseläimelleen tukehduttamalla tämän puremalla kurkkuun. Nocyrnisviha leimahtikin liekkeihin melko lailla heti ja raivoisimmillaan sitä kesti kolmesataa ajankiertoa. Sen jälkeenkin nocyrnisten kimppuun saatettiin käydä, jos heitä nähtiin ja heitä tapettiin, mutta heitä ei enää metsästämällä metsästetty. Myöhemmin nocyrnikset saivat elää muiden kansojen kanssa kaupungeissakin. Rauhallinen ja aggressiivinen aika vuorotteli pitkälle uudenajan loppupuolelle asti. Siinä välissä nähtiin vielä noin 1100-1300 ja 3700- 3800 Ak uutta-aikaa kaksi nocyrnisvihaa. Joskus ajankierrosta 4000 Ak uutta-aikaa lähtien nocyrnikset ovat voineet elää normaalisti ja rauhassa minkä tahansa kansan keskuudessa.'); } if ($kansa == 'mintaurit') { echo ('Mintaurit
[näytä koko kuva] [näytä pienempi versio koko kuvasta] [näytä kuva 2] [lyijykynäversio kuvasta 2] |
||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Ulkonäkö
Mintaurit näyttävät ulkoisesti metsäpeuroilta, joiden kaulan kohdalla on ihmisen yläruumis. Mintaurien näkökannaltahan asia ei tietenkään ole näin, vaan kyseessä on yhtenäinen kokonaisuus, jonka kuuluukin olla juuri niin. Heille nelijalkaisuus on normaalia. Turkki on aina punaruskea ja siinä on valkoisia laikkuja. Kolmenkymmenen iän jälkeen pilkut alkavat kadota ja viimeistään viidenkymmenen ajankierron iässä ne ovat kadonneet kokonaan. Yleensä pilkut ovat kuitenkin kadonneet ennen neljättäkymmenettäviidettä ajankiertoa. Vatsapuoli on yleensä selän turkkia vaaleampi, jopa valkoinen. Takamus ja hännänalunen ovat valkoiset.
Ihmismäinen yläruumis on iholtaan vaalea, tosin yleensä ruskettuneen oloinen. Hiukset ovat yhtä paksut kuin keskiruumiin karvoitus. Niskahiuksista niskaa ja selkärankaa myöten kulkee niin ikään harjas, joka yltää peuramaiseen keskiruumiiseen asti. Korvat alkavat läheltä päälakea ja ovat peuramaiset ja karvaiset. Silmät ovat hieman vinot ja pään muihin suhteisiin verrattuna suuret.
Mintaurit eivät ole taipuvaisia anorektisuuteen ja harvemmin ylipainoonkaan, mutta ylipaino on heillä näistä kahdesta tavallisempaa. Mintaureilla rasva kertyy sekä kaurismaiseen keskiruumiiseen, että ihmismäiseen yläruumiiseen. Mintaurien varhaiset esi-isät ovat mitä ilmeisemmin olleet märehtijöitä ja heillä on ollut pötsi yläruumiissa ja kolme muuta mahaa keskiruumiissa. Nykyään mintaureilla on yläruumiin vatsan tietämillä surkastunut elin, joka on yhtälailla ilman tarkoitusta kuin ihmisten umpilisäke. Tämä elin on aikoinaan ollut mitä ilmeisemminkin pötsi. Mintaurien ruoansulatus tapahtuu keskiruumiissa olevassa vatsalaukussa. Mintaureilla painoon liittyviä sairauksia ei siis juuri ole, mutta nivel- ja sorkkaongelmat ovat tämän kansan keskuudessa suurimääräisiä.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Mintaurit ovat sävyistä kansaa, joka tulee hyvin toimeen useimpien muiden kansojen kanssa. He ovat yhteistyöhaluisia ja rauhaa rakentavia ja tämä näkyykin heidän suhteissaan muihin kansoihin. Mintaurit eivät tiettävästi ole koskaan olleet taistelujen aloittava osapuoli. He ovat kuitenkin erittäin lojaaleja omalle kansalleen tai päämiehelleen ja taisteluissa puolustavat raivokkaasti näitä sekä omia oikeuksiaan ja kunniaansa. Henkilökohtainen kunnia onkin mintaureille erityisen tärkeä. He eivät kurkota maineeseen ja tunnettavuuteen, mutta heidän omaa kunniaansa ei ole loukkaaminen. Jos mintauria loukkaa, tämä vetää sen itseensä ja muistaa sen pitkään. Loukkaajan onkin parasta pyytää vilpittömästi anteeksi. Kerran anteeksi annettuaan mintauri ei muistele kärsimäänsä pahaa. Kyky sopeutua ja muokkautua, hyväntahtoisuus ja toisaalta kunnian tärkeys ovat kenties asettaneet mintaurit nykyiseen arvoasemaansa.Mintaurit ovat yhteisökansaa, joka tarvitsee sosiaalisia kanssakäymisiä. Heidän joukossaan ei tiedetäkään monia erakoita olevan. Suurin osa mintaureista asuu nykyään kaupungeissa, joissa monet toimivat erilaisissa avustavissa tehtävissä. Osa mintaureista on kuitenkin yhä luonnonvaraisia ja nämä yksilöt asuvat pienissä yhteisöissä metsissä. Metsässä asuessaankin heillä kuitenkin on jonkinlaiset asumukset.
Nimirakenne
Mintaureilla ei ole varsinaisia säädöksiä nimistä, kuten vaikkapa elvekrypteillä on. He kuitenkin käyttävät runsaasti m ja n kirjaimia. Lisäksi heidän etunimensä päättyy usein n+vokaali tai m+vokaali. Tämä taas luonnollisestikin vaikuttaa isän-/äidinnimeen.Suhde kuolemaan
Mintauriyhteisössä kuolema on yhä luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Luonnossahan kuolema on alituinen uhka ja mintaurit ovat todennäköisesti entisessä maailmassaan olleet paitsi saalistajia myös saalistettavia. Kuitenkin kuolema sävähdyttää ja säikähdyttää mintaurienkin parissa ja kuollutta surraan pitkäänkin. Kuolleelta leikataan tuppo hiuksia ja turkkia, ne sidotaan valkoisella vatsakarvalla kimpuksi ja kaivetaan maahan hautauskohtaan tai jos se on mahdotonta, lähimmälle sopivalle maakaistaleelleHistoria
Ensimmäiset mintaurit saapuivat Antanyaan noin 8000 ajankiertoa sitten, elvekryptienajan lopulla. Heitä saapui vielä uudenajan ensimmäisten kahdentuhannen ajankierron ajan. Saavuttuaan he asuttivat rauhanomaisesti metsiä pieninä yhteisöinä, jotka metsästivät pääasiassa keihäin ja jousin erilaisia riistaeläimiä ja saivat muun ravintonsa keräilijöinä: marjoja, kasveja, sieniä ja hedelmiä. Muut kansat suhtautuivat mintaureihin suhteellisen rauhanomaisesti muutamia pieniä ja lyhytaikaisia heimosotia lukuun ottamatta. Uudenajan keskivaiheilta lähtien mintaurit ovat kaupungistuneet ja ottaneet apulaisen roolin.'); } if ($kansa == 'pienenkelit') { echo ('Pienenkelit
[näytä koko kuva] [näytä yksityiskohta koko kuvasta] |
||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Ulkonäkö
Pienenkelit ovat noin 110-senttimetriä pitkiä, ihmisiä muistuttavia olentoja, joilla on pari valkoisia siipiä selässään. Heillä on vaaleat tai ruskeansävyiset hiukset, mutta esimerkiksi mustaa sävyä ei esiinny heillä lainkaan. Muita kansoja enemmän heillä esiintyy kiharahiuksisuutta. Silmät ovat siniset, vihreät tai harmaat, kun taas ruskeaa sävyä ei ole. Vaikka kansoista voidaankin erottaa helposti kaksi lentokykyistä –pienenkelit ja nocyrnikset- erottaa näitä kahta muuten monet tekijät. Tämä näkyy jo geeneissä, sillä siinä, missä nocyrniksillä vallitsevat väripigmentit ovat musta ja vitivalkoinen ilman välisävyjä, on taas pienenkeleillä nimenomaan nuo välisävyt ilman ääripäitä.Pienenkeleiden kehon suhteet ovat tyystin eri kuin vaikkapa aikuisen ihmisen. Siinä missä aikuisen ihmisen kehon suhde on noin kahdeksan kertaa pään korkeus (monesti seitsemän kertaa), on pienenkeleillä pää noin puolitoista kertaa koko kehon pituus. Kehon suhde siis muistuttaa paljon ihmislasten kehon mittasuhteita ja tämä onkin ollut vaikuttimena, kun monet kansat ovat kyllä hyväksyneet pienenkelit, mutta alkaneet pitää heitä aika heikosti varteenotettavina. Kyseessä siis on tietysti aikuisen pienenkelin mittasuhteet, jotka he saavuttavat noin kymmenen ajankierron iässä. Tämän jälkeen heidän pituuskasvunsa hidastuu merkittävästi ja lopulta loppuu tyystin. Pienenkelten pienet ruumiilliset erot pitkiin kansoihin vaikuttavat myös siihen, että heitä on pidetty ikilapsina. Heillä esiintyy yleensä pientä pyöreyttä kasvoissa ja raajoissa, jota muut kansat kutsuvat lapsenpyöreydeksi. Heidän jalkapöytänsä esimerkiksi ovat melko sirot ja varpaat pienet, kuten on esimerkiksi nuorilla ihmisillä. Vastaavasti heillä on myös usein lyhyet sormet. Lyhytkasvuisuus vaikuttaa olevan tyypillistä Antanyan alkuperäisille asukkaille, sillä pienenkelit ovat maailman keskimääräisesti lyhyin ja pikkupirut toiseksi lyhyin kansa. Miksi tämä lyhytkasvuisuus sitten on pysynyt geeneissä, miksi se on ollut kansaksi nousevan lajin ominaisuus? Varmasti ei voida tietää, mutta voi olla, etteivät pienenkelit ja pikkupirut koskaan olisivatkaan nousseet kansaksi, elleivät muualta tulleet kansat olisi heitä sellaisina pitäneet. Älykkyys ja kyky kommunikoida tosin olisivat melko varmasti johtaneet tähän kumminkin, mutta tuotahan ei voi koskaan todella tietää. Ovathan esimerkiksi son-lohikäärmeet ja merikäärmeet hyvin älykkäitä, vaikkeivät kenties riittävän sosiaalisia ottamaan maailman herruuden kahvasta kiinni. Kehitys on kuitenkin asia, johon muualta saapuvat kansat vaikuttivat, eikä antanyalaiset lajit päässeet kehittymään selvien kansalajien vaiheeseen, jossa yksi tai useampi laji on ottanut selvän johtajuuden. Kylläkin jälleen todettakoon, että tähän oltaisiin todennäköisesti päästy suhteellisen piankin, sillä sekä pienenkelit että osittain pikkupirutkin elivät jo yhteisöissä, olivat kykeneväisiä kommunikoimaan ja muuttivat ympäristöään.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Pienenkeleitä pidetään hieman naiiveina, mutta tämä leimaus todennäköisesti johtuu heidän pienikokoisuudestaan ja halusta elellä rauhassa. He eivät elä äänekkäästi, eivät kokoa imperiumeja eivätkä ole yleensä sanomassa muille, miten asiat pitää hoitaa. Tappelutilanteen nähdessään pienenkelit yleensä peittävät hieman silmiään kädellään ja katselevat muualle sen sijaan, että laittaisivat lusikkaansa soppaan. Heille maittaa rauhallinen elo ilman muiden ongelmia, eikä heillä keskimäärin ole halua muokata muita kansoja tai yhteisöjä, etenkään väkipakolla. Lähimmäisten hyvinvointi on heille kuitenkin tärkeää ja siitä he ovat erittäin tarkkoja. Pienenkelit ovat valmiita kärsimäänkin hieman, kunhan hänen läheisensä selviää huonojen aikojen yli. Tämä onkin pienenkeliyhteisöjen voimakas puoli, sillä vahva sisäinen verkosto pitää jokaisesta huolta. Toisaalta tämä voi johtaa pienenkelin hyväksikäyttöön, jos autettava ei joko tiedä tai välitä olevansa avunannon velkaa toiselle. Käytökseltään pienenkelit ovat hieman hajamielisiä ja omiin ajatuksiinsa unohtuvaisia. Yleensä he nauttivat luonnon kauniista ilmiöistä, joka on luonnollista, sillä he elivät pieninä yhteisöinä metsissä pitkään vielä senkin jälkeen, kun muut kansat rakensivat kaupunkeja.Vielä nykyäänkin pienenkeleillä on yleensä pieni, mutta sitäkin vahvempi ystäväpiirinsä. He elävät kaupungeissa siinä missä muutkin kansat ja toimivat ihan tavallisissa ammateissa. Heitä on myös paljon armeijassa, joissa he yleensä eivät toimi etulinjassa, mutta jos heille osoitetaan paikka, he eivät vetäydy siltä. Heitä kannustaa jatkamaan taistelua nimenomaan heidän verkostonsa –paitsi oman maan, myös tuon tärkeiden henkilöiden verkoston vuoksi voi vaikka kuolla.
Jotkut pienenkelit elävät yhä omina, pieninä yhteisöinään tai ovat siirtyneet kaupungeista takaisin niihin. Nuo yhteisöt asuttavat metsiä ja ruohoaroja, hankkivat elantonsa itse ja elävät elämäänsä harvoilla kontakteilla muihin.
Syntytapa
Kyky syntyä kuolleesta elämästä on tyypillistä vain Antanyan alkuperäisille kansoille. Se on myös alkuperäinen tapa heille syntyä, mutta aikojen saatossa myös suvullinen lisääntyminen on tullut mahdolliseksi. Siitä huolimatta hengestä syntyminen ei ole väistynyt.Tällaisen syntymän tapahtumasarja saa alkunsa, kun linnunpoikanen kuolee. Tämän jälkeen tulee syksy, talvi ja viimein taas kevät. Lumi sulaa paikalta, jossa linnunpoika kuoli ja lopulta koittaa kevätaamu, jolloin aamun ensisäteet lankeavat tuolle paikalle. Silloin linnunpojan henki herää eloon ja kuin tyhjästä muodostuu pienenkeli. Tällaisen syntymän kautta syntyvä pienenkeli muistuttaa ulkonäöltään viiden ajankierron ikäistä, mutta kehitys jatkuu normaalisti. Pienenkelit osaavat myös vaistonvaraisesti väistää vaaroja ja etsiä kaltaisiaan, sekä kokeilla mikä sopii syötäväksi, mutta luonnossa syntyneen pienenkelin ensimmäiset kuunkierrot ovat erittäin vaaralliset. Jos ei pienenkeli talven tullessa ole löytänyt mitään yhteisöä, se todennäköisesti kuolee kylmään ja nälkään.
Nimirakenne
Pienenkelit käyttävät paljon pehmeitä vokaaleja ja konsonantteja, kuten esimerkiksi a, e, o, u, m, n ja l. Lisäksi vokaaleja käytetään enemmän suhteessa konsonantteihin. Kolmanneksi pienenkelit erottavat nimissään, onko yksilö syntynyt hengestä vaiko suvullisesti. Hengestä syntyneiden isän-/äidinnimenä on jokin luontoon liittyvä sana, joka yleensä kuvaa syntypaikkaa. Näitä ovat esimerkiksi Tammenalanpoika, Horsmantytär ja Lähteentytär. Sukunimeksi yleensä otetaan nimi siltä, joka yhteisössä pitää huolta hengestä syntyneestä pienenkelistä, jahka tämä yhteisön on löytänyt. Suvullisesti syntyneillä nimi periytyy tavalliseen tapaan.Sukupuolien erot
Pienenkeleillä ei oikeastaan ole asemallista eroa sukupuolten välillä. Kumpikin hoitaa kotia ja perhettä, hankkii elantoa ja sotii tarvittaessa. Työt jakautuvat jaksottaisesti niin, että kumpikin tulee tehneeksi vähän kaikkea, vaikka yleensä yksilön mieltymys ohjaa tehtävien muodostumista. Joissakin perheissä on tavallista, että nainen hoitaa perheen puolustamisen ja osallistuu sotiin, kun mies hoitaa kotia ja lapsia.Pukeutumisessa sukupuolien välinen ero on pienenkeleillä selvä, muttei kovin tiukka. Miehet pukeutuvat housuihin, naisilta sallitaan sekä hameenhelmat että housunpuntit. Kuitenkin molemmat voivat pukeutua toogamaiseen asuun, joka oli tyypillinen pienenkeleille heidän elellessä metsäyhteisöissä.
Suhde kuolemaan
Pienenkelit suhtautuvat kuolemaan hyvin kunnioittavasti. Kuollut ansaitsee kaiken kunnioituksen –etenkin, jos hän on kuollut kunniakkaasti. Monesti halu tuoda turvaan kuolleen ruumis ylittää pienenkelten pelon menettää oman henkensä. Kuolleen läheiset koetetaan kerätä mahdollisimman pian jättämään jäähyväiset vainajalle ennen kuin tämä haudataan. Ruumista ei pelätä ja sitä usein silitellään ja kosketellaan jätettäessä jäähyväisiä. Niin kauan kun ruumis on maan pinnalla, se on peitetty mahdollisimman hyvin sen omilla siivillä ja kasvot on käännetty kohti taivasta.Historia
Pienenkelit ovat syntyjään antanyalainen kansa ja ilmestyivät maan pinnalle jo ensiaikana. He elivät pienissä metsäyhteisöissä yksinkertaisissa majoissaan ja hankkivat elantonsa pääasiassa keräilemällä. Ruokavaliota täydennettiin myös raadoilla ja loukkaantuneilla eläimillä. He oppivat hyvin pian vaatteidentekotaidon sen lisäksi, että heidän majansa pitivät talvisin hyvin lämpöä. Pienenkelit tunsivat myös tulen, mutta eivät aseita lukuun ottamatta metsästä kerättyjä keppejä. Pienenkelit olivat myös ensimmäinen puhuva kansa Antanyassa. Pikkupirut oppivat kyllä kommunikoimaan viittoen ennen heitä, mutta pienenkelten puhuma kieli on ainut, jota koskaan Antanyassa on tähän mennessä syntynyt. Pienenkelit ja pikkupirut eivät olleet paljoa tekemisissä toistensa kanssa, mutta yleensä kohtaamiset olivat rauhanomaisia. Toisinaan tosin pienenkeleitä joutui nälkäisten pikkupirujen saaliiksi.Ihmiset saapuivat Antanyaan noin 12 000 ajankiertoa sitten ja muuttivat pienenkelten elämän. Pienenkelit karttoivat ihmisiä ja toisinaan tapahtui pieniä yhteenottoja, mutta vaikutus oli silti selvä. Pienenkelit oppivat kestävämpää rakennustaitoa ja oppivat käyttämään aseita. Toisaalta heidän oman kulttuurinsa kehitys pysähtyi ja ihmisten tapoja omaksuttiin yhä enemmän. Lopulta heidän kielensäkin kuoli lähes tyystin, eikä sitä nykyään enää puhu äidinkielenään juuri kukaan. Ne harvat, jotka puhuvat, elävät kaikkein eristyneimmissä pienenkeliyhteiskunnissa samaan tapaan kuin 12 000 ajankiertoa sitten. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin pienenkelit alkoivat merkittävissä määrin muuttaa ihmisten rakentamiin kaupunkeihin. Noihin aikoihin pienenkeleiden parissa alkoi olla myös kirjoitustaitoa, jonka he oppivat ihmisiltä ja elvekrypteiltä.'); } if ($kansa == 'pikkupirut') { echo ('
Pikkupirut
[näytä koko kuva] [lyijykynäversio] [näytä kuva 2] [lyijykynäversio kuvasta 2] |
||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
Ulkonäkö
Pikkupirut ovat reilun metrin mittaisia olentoja, joilla on vielä monia luontoa varten kehittyneen kansan merkkejä. Heillä on turkki, joka peittää koko kehon. Heillä on myös häntä, jonka päässä on salmiakin muotoinen musta nahkamuodostelma sekä hammaskalusto kuin kissoilla terävine kulmahampaineen. Korvat ovat samanlaiset kuin ihmisten, joskin karvapeitteiset. Karva on pidempää korvalehdellä ja se saa korvan näyttämään suipolta. Hiukset pikkupiruilla ovat paksut ja karheat, takkuuntuvat helposti. Myös kulmakarvat ovat paksut ja voimakkaat. Pikkupiruilla on myös suipot, hieman kaarevat sarvet, jotka eivät ole erityisen pitkät eikä niiden tarkoitus ole selvillä. Ilmeisesti niillä joskus aikoinaan on ollut jotakin virkaa tapeltaessa arvo-asemasta. Pikkupirujen silmät ovat vinot ja mustareunaiset ja niissä on lyhyt musta kyyneljuova. Pupillit ovat viirut ja iirikset peittävät koko näkyvän alan. Tämä tekeekin pikkupirujen yönäöstä muita kansoja paremman. Jos pikkupiru vauhkoontuu tai muuten pelkää, voi sen silmäkulmissa välähtää myös silmän valkoinen osa. Pikkupirujen nenä ei ole terävä, vaan leveä nöpö.Silmiinpistävä ominaisuus pikkupiruilla ovat heidän kyntensä. Ne ovat mustat, terävät, voimakkaat ja pitkät. Sormissa pituus on pari senttiä ja jaloissa viisi. Monet pikkupirut leikkaavat ja/tai viilaavat kyntensä, sillä ne paitsi aiheuttavat katseita, ovat myös monesti tiellä rakenteissa, jotka on valmistettu ihmisten tarpeiden mukaan. Se, että varpaiden kynnet rapisevat ja kopahtelevat lattiaan ei siis ole mikään suurin ongelma.
Kuitenkin kaikkein erottavimpia rakenteellisia eroja pikkupiruilla muihin kansoihin nähden ovat heidän jalkansa. Ne muistuttavat rakenteeltaan neljällä jalalla kulkevien nisäkkäiden takaraajoja. Erikoinen rakenne selittyy pikkupirujen aiemmasta metsästäjäkulttuurista ja siihen kuuluneesta tavasta kulkea neljällä jalalla.
Jalkojen mittasuhteet eroavat siis muiden kansojen jaloista, eivätkä ne koskaan ole täysin suorina Lisäksi pikkupirut ovat varvasastujia. Polviin asti jalat ovat samankaltaiset kuin muilla, mutta heidän polvitaipeensa ei taivu aivan suoraksi, vaan on aina kääntyneenä taaksepäin. Sääri on lyhyt ja jalkapöytä siihen nähden palon suurempi. Nilkkanivel on sarananivel, eli se ei liiku sivuttain kuten ihmisillä. Jalkapöydän päätteeksi on kolme suurta varvasta ja kuten sanottu, pikkupiru on varvasastuja eli se kulkee koko ajan varpaillaan. Alkujaan pikkupirut ovat kulkeneet pääasiassa neljällä jalalla, mutta nykyään kaikki kaupungeissa elävät yksilöt kulkevat kahdella jalalla. Pieni vähemmistö, joka asuu yhä metsissä luonnonvaraisina, kulkevat yhä paljon neljällä jalalla.
Pikkupirujen lihaksisto on yleensä melko vahva ja se tekee heistä sitkeitä. Heillä on toisaalta taipumusta yhtä lailla ylipainoon kuin anorektisuuteen, joskin nämä eivät ole pikkupirujen kesken suuri ongelma. Sen sijaan nivel- ja lonkkaongelmat sekä erilaiset kuumesairaudet ovat heillä yleisempiä. Pienenkelten tapaan pikkupirut eivät vanhetessaan saa ryppyjä, eikä useimmat vanhenemisen merkit heissä muutenkaan näy –joko siksi, että niitä ei heillä esiinny tai turkki peittää ne. Vanhuus kuitenkin syö pikkupirujen kuntoa, aistien vahvuutta ja huonontaa turkin ja hiusten laatua, sekä paranemiskykyä. Pikkupiruja on turkiltaan kahden värisiä: punaisia ja mustia. Väriero ei tee niistä eri rotuisia, mutta silti niillä on eri nimet. Punaturkkiset ovat nemoja ja mustaturkkiset neoreja.
Stereotypinen luonne ja elintavat
Pikkupirut suhtautuvat muihin kansoihin yhä hieman varoen ja he ovat omalla tavallaan yksinäisiä selviytyjiä. Ystäviä heillä on, mutta heitä ei voi verrata samanlaiseen verkostoon, joka pienenkeleillä on. Toisia autetaan, mutta kukin selviytykööt pääpiirteissään yksin. Pikkupiruihin on myös itseensäkin iskostunut heidän asemansa ja he olettavatkin saavansa ainakin aluksi muita huonompaa kohtelua. Yksilöstä sitten on kiinni, miten hän tilanteessa toimii. Monet oikaisevat tilanteen ja osoittavat olevansa oikeuksiensa arvoinen, mutta yhtälailla monet alistuvat häntä koipien välissä osaansa. Suurimmissa kaupungeissa on asunnottomia muistakin kansoista, mutta pikkupirut silti usein muistuttavat tuosta väestä kulkukoiria.Asemansa tiedostamisesta huolimatta pikkupirut ovat erittäin sitkeitä. He eivät anna periksi jotakin yrittäessään ja päämääränsä kanssa pikkupirut kulkevat pää pystyssä vaikka teloittajalle. Heidän sitkeytensä ilmenee myös kykynä selvitä vaikeissa oloissa, mutta siinä auttavat heidän fyysiset avunsakin. Kuitenkin pikkupirujen sitkeys on nostanut heidän asemaansa sitten Suuren Sodan alun. He ovat hyviä sotilaita vielä aseensa menetettyäänkin, he kulkevat vaikeassakin maastossa hyvin kiitos kykynsä kulkea sujuvasti neljällä jalalla ja lähitaistelussa he ovat raivokkaita, nopeita ja tehokkaita.
Yleensä pikkupirut lukevat hyvin luontoa ja säätä ja oppivat lukemaan myös eläviä yksilöitä, mutta luonnostaan heidän on vaikea seurata muiden kansojen mielialanvaihteluja. Se juontanee heidän ”selvittävä on yksinkin” luonteestaan, joka on rajannut heidän sosiaalisen herkkyytensä. He eivät paljasta syvimpiä tuntemuksiaan kuin harvoille.
Syntytapa
Kuten pienenkelit, pikkupirutkin ovat alkujaan syntyneet vain hengestä, eivät lainkaan suvullisesti. Aikojen saatossa myös he ovat kuitenkin muuttuneet kyvykkäiksi lisääntymään suvullisesti. Syntyessään lapsi on noin kolmekymmentäsenttinen ja painaa vajaat pari kiloa. Silmät avautuvat kahden viikon iässä. Puolessa ajankierrossa ne tavoittavat reilun puolen metrin pituuden ja kahden ajankierron kuluttua ne ovat noin kahdeksankymmentäsenttisiä. Täysi-ikäisen pituuteen (noin 110cm) pikkupirut kasvavat keskimäärin kymmenen ajankierron tietämissä. Suvuttoman syntymisen tapahtumaketju alkaa kissanpennun kuolemasta. Tämän jälkeen on yhden talven tultava ja mentävä ennen kuin mitään tapahtuu. Kun paikalta, johon ruumis oli maatunut sulaa lumi, koittaa lopulta päivä, jona laskevan auringon viimeiset valonsäteet pyyhkivät paikan yli. Silloin kuin tyhjästä muotoutuu pikkupiru. Näin syntyessään se on kovin pieni, suuren kissan kokoinen, mutta jos selviytyy ensimmäisistä tunneistaan, osaa huolehtia itsestään. Nimittäin vaikka syntynyt hakeutuu vaistonvaraisesti suojaan, on se sokea ensimmäisen vuorokautensa. Silmät avautuvat vuorokautta myöhemmin. Kesän aikana poikanen kasvaa nopeasti kokoa ja syksyn koittaessa se on jo yli puolimetrinen. Luonnossa syntyvät yksilöt kuitenkin hakeutuvat yleensä johonkin yhteisöön turvaan, viimeistään talven tullessa. Talven ylikin ne voivat selviytyä, vaikkakin paleltuminen ja nälkään kuoleminen ovat suuri riski.Nimirakenne
Yleensä pikkupirujen etunimi on kaksiosainen, väliviivalla tai ilman. Luonnossa syntyneet ja suvullisesti syntyneet erotetaan isän-/äidinnimestä, joka hengestä syntyneillä on jokin luontosana, joka kuvaa yleensä syntypaikkaa. Samanlainen käytäntö on olemassa myös pienenkeleillä. Näitä nimiä ovat esimerkiksi Havuoksanpoika, Soramaantytär ja Kuusistontyrär. Sukunimi yleensä määräytyy sen mukaan, kuka pitää huolta yksilöstä tämän hakeuduttua yhteisön pariin, mutta toisinaan sukunimi joudutaan keksimään itse. Suvullisesti syntyneillä nimi määräytyy normaalisti.Sukupuolien erot
Ilmeisesti Antanyassa sukupuolien samanarvoisuus on tavallista, sillä paitsi pienenkeleillä myös pikkupiruilla tehtäviä ei juurikaan jaeta sukupuolen mukaan. Ihmisiltä on siirtynyt tapa pitää miestä perheen päänä ja perheen maine on miehen miehuudessa. Tehtävät kuitenkin jakautuvat tasan ja yhtenä päivänkiertona mies voi siivota kotia ja toisena olla metsällä. Lapset kasvatetaan aina yhdessä.Pukeutumisessa pikkupiruilla sukupuoliroolien erot ovat selvät. Miehet käyttävät housuja tai lannevaatetta, naisilta sallitaan kaikki. Säästä riippuen pikkupirut eivät kuitenkaan välttämättä pukeudu paljoa tai kovin paksusti, sillä heidän turkkinsa on yleensä riittävä lämmön pitimiksi. Luonnonvaraiset yksilöt saattavat olla suurimman osan ajankierrosta lähes vaatetta.
Suhde kuolemaan
Yksittäinen kuolema tekee pikkupirut varovaisiksi ja epävarmoiksi. Hermostuneisuus on aistittavissa, vaikkei mitään selvää muutosta käytöksessä olekaan. Käytös juontaa luonnonvaraisista ajoista, jolloin kuolema tarkoitti jonkin vaarallisen liikkumista niillä main –oli se sitten olento tai sairaus. Kuollutta kunnioitetaan samoissa mittakaavoissa kuin pienenkeleillä, mutta suhde ruumiiseen on erilainen. Siinä missä pienenkelit kohtelevat kuollutta kuin lähtevää ystävää, pikkupiruissa näkee ruumiin äärellä pelokkuutta, jossa pikkupirua tuntuu repivän yksi voima poispäin ruumiista ja toinen voima sen puoleen. Joka tapauksessa kuollutta kunnioitetaan ja jahka ruumiin äärelle ollaan viimein päästy, ei sitä pelätä koskettaa. Jahka jäähyväiset on jätetty, kuollut asetellaan sikiöasentoon kasvot kohti länttä, auringonlaskun suuntaan.Historia
Pikkupirut ovat Antanyan ensimmäinen kansa, joskin saapuivat vain vähän ennen pienenkeleitä. He elivät erakkoina, perhekuntina tai pieninä yhteisöinä luolissa ja joskus onkaloissa. He kulkivat lähinnä neljällä jalalla, vaikka olivat kykeneväisiä kulkemaan myös pystyssä. Pikkupirut saalistivat aseitta, sillä he eivät tarvinneet siihen ylimääräisiä työkaluja. He olivat ensimmäisiä, jotka Antanyassa kommunikoivat keskenään varsinaisella kielellä. Puhuttua kieltä heillä ei ollut, mutta he viittoivat. Pikkupirujen viittomakieli onkin tavattoman kehittynyt ja vaikea. Pikkupirut osaavat sitä nykyäänkin, mutta muiden kansojen on hyvin vaikea sitä oppia. Osaltaan siihen vaikuttaa merkistön pienieleisyys, sillä ne todella ovat pieniä verrattuna muiden kansojen puhekyvyttömien käyttämiin viittomiin. Toisekseen pikkupirujen viittomia on vaikea toistaa, sillä niihin tarvitaan vikkelät ja taipuisat sormet. Pikkupirut osaavatkin vaivatta taittaa kaikkia sormiensa niveliä erikseen. Ylintä niveltä tosin käytetään harvoin. Vaikka ylin eli vaikein nivel jätettäisiinkin laskuista, niin silti jo pelkillä sormien asennon yhdistelmillä saa paljon eri merkkejä aikaan. Jos kukin sormista voidaan taittaa kokonaan alas, suoraksi sekä keskimmäisestä nivelestä alaspäin, saa kymmenellä sormella jo tuhat eri yhdistelmää.Ihmisten saavuttua pikkupirut saivat osakseen kovaa kohtelua, vaikka useimmat pikkupirut välttivät ihmisiä. Aika ajoin oli varsinaisia pikkupiruvihoja ja niiden välissäkin pikkupiruja saatettiin tappaa jos sattui vastaan tulemaan. Vaikka pikkupiruista ei pidettykään, yksittäisellä sellaisella on kuitenkin ollut suuri vaikutus elvekryptien elämään. Nimittäin Eninkhamen, josta sittemmin tuli elvekryptien Iankaikkinen, tuli pikkupiru Pinamen pelastamaksi, kun Mornahhit hyökkäsivät Eninkhamenin elvekryptiyhteisöön.
Pikku hiljaa kuitenkin yhteydet pikkupirujen ja muiden kansojen välillä lisääntyivät. Pikkupirut alkoivat pukeutua enemmän, sillä totesivat siten tulevansa enemmän ymmärretyiksi muiden kansojen keskuudessa. Samasta syystä he alkoivat kävellä kahdella jalalla suurimman osan ajasta. He myös oppivat yhteisen kielen ja viittomisen määrä väheni. Toisin kuin muut kansat, joiden kielet joko kuolivat tyystin tai lähes kokonaan, pikkupirujen viittomakieli kuitenkin säilyi. Elo kaupungeissakaan ei ole ollut pikkupiruille helppoa, sillä heitä pidettiin tuhansia ajankiertoja pohjasakkana, jota saattoi kohdella miten lystäsi. He olivat pitkään pitkille kansoille enemmän eläimiä kuin kansalaisia. Sittemmin pikkupirujen olot ovat kuitenkin helpottaneet. Etenkin lähiaikoina, kun levottomuudet alueellisesti ovat lisääntyneet ja johtaneet noin sata ajankiertoa sitten Suureen Sotaan, on liittoutuminen kansaan katsomatta tullut tärkeäksi ja se on parantanut huomattavasti pikkupirujen asemaa.'); } if (!$kansa) { ?> Pituus: reilu 26 A4:sta fontilla 12. Kahden ensimmäisen taulukon viemä tila tuosta yksi sivu.
Antanyassa tavataan seitsemän eri kansaa: ihmiset, elvekryptit, ugasat, nocyrnikset, mintaurit, pienenkelit sekä pikkupirut. Nämä on helppo erottaa toisistaan, vaikka niissä onkin yhteisiä piirteitä. Ihmiset ovat populaatioltaan suurin kansa ja hierarkiassa kaikkein korkeimmalla. Elvekryptit muistuttavat ihmisiä, mutta heidän ihonsa on ruskea, hiukset mustat ja korvat suuret ja kissamaiset. Ugasat puolestaan ovat edellisiä lyhyempiä ja tanakampia ja heillä on erityinen mieltymys hiuksiin –heillä onkin aina aivan valtava hiuspehko nostettuna päälaelta metallirenkailla ylemmäs. Nocyrnikset ovat pitkistä kansoista ainut siivellinen ja heidän ihonsa on valkoinen. Mintaurien alaruumis muistuttaa metsäkaurista neljine sorkkajalkoineen, yläruumis ihmisen kehoa, korvat ovat kaurismaiset ja korkeutta edellisiä kansoja vähemmän. Pienenkelit ovat reilun metrin mittainen kansa, jolla vanhenemisen merkit ovat erilaiset kuin muilla ja heidän selässään on pari sulallisia siipiä. Pikkupirut puolestaan ovat yhtä lailla lyhyt kansa, jolla on turkki, häntä ja terävät kynnet. Nämä kansat ovat tulleet eri aikoina Antanyaan omalta maailmantasoltaan poikkeuksena pienenkelit ja pikkupirut, jotka ovat Antanyassa syntyneitä kansoja. Kauimmin täällä ollut ulkopuolinen kansa on ihmiset ja tuorein tulokas ugasat. Jokaisella kansalla on siis tyystin erilainen perimä eivätkä he pysty lisääntymään keskenään. Tämän vuoksi Antanyassa ei esiinny risteymiä poikkeuksena erittäin harvoin tavatut sekasikiöt, joiden syntytapaa voidaan sanoa vain luonnon vahingoksi.
Hierarkia
Seitsemän älykkään ja inhimillisen, samalla kuppikuntaisen ja reviirihakuisen kansan yhdistyminen kansakunniksi ei ollut nopea eikä yksinkertainen prosessi. Se käsitti tuhansia ajankiertoja, heimosotia, vainoja ja vahvemman valtaa. Se synnytti hierarkian, jossa ihmiset valloittivat pyramidin huipun, sitten tulivat järjestyksessä elvekryptit, ugasat, nocyrnikset, pienenkelit ja pahnan pohjimmaisina pikkupirut. Kansaan, rotuun, sidonnainen hierarkia oli olemassa tuhansia ajankiertoja keskinäisen epäluuloisuuden ja oman kansan jalustalle nostamisen vuoksi, sekä sittemmin silkan tottumuksen ja vallanhalun takia. Tämä ei tietenkään tarkoittanut, että yksittäinen ykslö joutui elämään hierarkian mukaisesta, vaan hän sai arvostusta tekojensa ja paikallisen asemansa mukaan. Niinpä jo aikoinaan jokaista kansaa tavattiin kaikenlaisissa tehtävissä, vaikka ihmiset prosentuaalisesti olivatkin eniten johtavissa asemissa.Mikä on erityisen tärkeää huomioida nykypäivän kansoista on ikivanhan hierarkkisen järjestelmän mureneminen. Uudenajan ja erityisesti sodanajan aikoina kansat ovat lakanneet kahinoimasta keskenään. Uudelleajalla he ovat alkaneet ryhmittyä kansasta riippumattomien ryhmittymien taakse. Nykyajan aryalaisilla tuollainen ryhmittymä on kansalaisuus. Henkilön kansalaisuus on mennyt merkityksessään kauas henkilön rodun ohi. Niinpä hierarkkinen järjestelmä, jossa ihmisenä syntyminen tekee henkilöstä korkea-arvoisemman kuin pikkupiruna syntyminen, on auttamattomasti lähes tuhoutunut. Se on yhä olemassa jossakin syvemmällä, mutta sen vaikutus on enää hyvin vähäinen ja pitkälti yksilökohtainen.
Stereotypiat
Jokaisesta kansasta on syntynyt myös oma stereotyyppinen mielikuvansa. Nämä mielikuvat voidaan rinnastaa eri ammateista olemassa oleviin stereotypioihin ja niitä voidaankin pitää yhtä epäluotettavina. Vaikka tässä tekstissä on esiteltykin kunkin kansan stereotyypin mukainen malli, ei se tarkoita, että yksilö todella olisi sen oletetun mallin mukainen. Vaikka yksilö onkin sidottu fyysisiin mittoihinsa ja siihen kohdistuu tiettyjä asenteita sekä odotuksia kansansa, sukupuolensa ja ikänsä mukaan, eivät nämä tekijät estä yksilöä kehittymästä haluamaansa suuntaan henkisesti ja fyysisesti. Fyysisiin mittoihin sitomisella tarkoitetaan sitä, että ihminen ei voi saada siipiä, elvekrypti ei voi olla valkoinen eikä pienenkelin pituus voi olla kaksi metriä. Kuitenkin yleensä lihaksistoltaan voimakas pikkupiru voi olla onneton ruipelo ja nocyrnis voi olla liian lihava lentääkseen. Mentaaliset odotukset ennen kaikkea rikotaan usein. Tietäähän jokainen, että vaikka ihmiset ovat johtava kansa, ei jokainen yksilö ole johtajatyyppiä alkuunkaan. Samalla tavalla elvekryptin ei tarvitse ymmärtää kauneuden päälle pölähtävääkään, ugasa voi olla ujo taivaanrannan maalari, nocyrnis äänekäs maailmanvalloittaja, mintauri voi vihata järjestystä, pienenkeli olla hirveä rellestäjä ja pikkupiru maagiakatemian filosofinen, hengellinen neuvonantaja tai kartanon hieno neito. Niinpä kun stereotypia kertoo nocyrnikset syrjäänvetäytyviksi ja hiljaisiksi on se yhtä pätevä väite kuin jos tekstissä lukisi "Kaikki relorealaiset ovat hapannaamoja aina ja ikuisesti".Kirjassa puhutaan monen eri osa-alueen stereotypioista ja niitä lukiessa pitäisi muistaa, mikä on yksilön omaehtoista toimintaa eli millainen sen ei stereotypiasta huolimatta tarvitse olla. Toisaalta on muistettava, että kaikkea kirjassa kerrottua ei sovi kumota persoonallisuuden nimeen, sillä jotkin asiat todella sitovat yksilöä ja toiset taas vaikuttavat siihen halusi se tai ei. Esimerkiksi suhde kuolemaan on tavattoman yksilökohtaista ja siihen vaikuttaa yksilön elinympäristön reaktiot tapahtumaan. Toisaalta kuolemaan suhtautumiseenkin vaikuttaa moni jo sukupolvia kulkenut ominaisuus ja kauan sitten kansan keskuudessa vallinneet elintavat siinä missä omat kokemukset ja tuntemuksetkin. Samalla tavalla sukupuolien välinen työnjako riippuu paljon kahden yksilön muodostamasta parista. Loppujen lopuksihan työnjako on riippuvainen heidän luonteidensa ja fyysisen kyvykkyytensä summasta.
Yhteiselo
Kansojen yhteiselo on synnyttänyt historian tähän asti pisimmän sodan, Suuren Sodan. Tuolla jo noin sata ajankiertoa riehuneella sodalla on ollut mullistava vaikutus kaikkiin kansoihin ja heidän väliseen hierarkiaansa. Se vaikuttaa paitsi elinoloihin ja kaikkeen kasvamiseen, myös odotetun eliniän pituuteen. Joillakin kansoilla vaikutus on suurempi kuin muilla. Tämä johtuu siitä, että joistakin kansoista prosentuaalisesti suurempi osa osallistuu sotaan kuin toisesta kansasta. Toisaalta eri kansat ajautuvat sotarintamalla erilaisiin tehtäviin jo fyysisten puitteittensa, mutta ennen kaikkea heihin kohdistuvien ennakkoasenteiden vuoksi. Nämä molemmat seikat vaikuttavat rintamakuolleisuuteen, joka näin sodanaikaan vaikuttaa suuresti elinikäennusteisiin.Yhteiselo on tarkoittanut myös kansojen alkuperäisten kulttuurien radikaaleja muutoksia, kun erilaiset elämäntavat ja tarpeet ovat kohdanneet. Ihmiset ovat olleet johtava kansa ja heidän kulttuurinsa näkyy kaikkein vahvimmin. Heidän saapuessaan käyttämä kieli on muokkautunut yhteiskieleksi. Muiden kansojen kielet taas ovat lähes tyystin kadonneet. Puhutuista kielistä parhaiten on säilynyt pienenkelten käyttämä, mutta sitäkään ei enää juuri kukaan puhu äidinkielenään tai opi sukulaisiltaan. Parhaiten syrjäytetyistä kielistä on säilynyt pikkupirujen viittomakieli, joka on yhä olemassa ja jota kuka tahansa pikkupiru yhä osaa.
Lopuksi on vielä muistettava, että jokainen kansa vaikuttaa toisiinsa. Hyvin harvassa ovat enää yhden kansan muodostamat yhteisöt, vaan kaikki elävät rinta rinnan. Tässä uudenlaisen hierarkian, materialistisen selviytymisen, yksilön onneen pyrkimisen ja lukuisten persoonien sekamelskassa on jo hyvin moni tekijä vaikuttamassa yksilön syntymään, kehitykseen, kuolemiseen ja perintöön. Lisäksi yhdessäelo on aiheuttanut sen, etteivät pariskunnat suinkaan ole välttämättä samasta kansasta, vaikkeivät tällaiset parit kykenekään saamaan jälkeläisiä. Kaiken kaikkiaan yksilö on elinympäristön, perimänsä, taipumustensa, sattumusten, tapahtumien, odotusten, halujen ja onnenkaupan summa jo sinä hetkenä kun hän syntyy eikä hänen elämänkaartaan pysty yksikään kirja ennalta kertomaan.
Kansojen statistiikkaa
luku/luku = naisilla/miehillä| Ihminen | Elvekrypti | Ugasa | Nocyrnis | |
| Odotettu elinikä | 75/70 | 75/70 | 85/80 | 85/80 |
| Odotettu elinikä sota-aikana | 50/50 | 50/50 | 50/50 | 55/55 |
| Elinikä | 60-100 | 60-100 | 70-110 | 70-110 |
| Keskipituus | 170/180 | 165/175 | 145/150 | 165/175 |
| Keskipaino | 65/80 | 60/75 | 80/95 | 65/75 |
| Osuus väestöstä | 42% | 15% | 11% | 8% |
| Erikois-
ominaisuuksia, erottavia tekijöitä |
arvoasema | ihonväri, korvat |
hiukset, jykevyys, kallonmuoto |
siivet, kynnet, ihonväri, hampaat |
| Nimien ominaisuuksia | ei erikoista | etunimi päättyy vokaali+m+ vokaali+n (vaikutus isän-/äidinnimeen) |
paljon käytettyjä
g, b, d, u ja o |
ei erikoista |
| Tunnettu henkilö | Relorean keisarinna Ayenine Miumaru Ayemeruntytär | Parantaja Ekiamen Folomin Raremoninpoika | Romaanikirjailija ja runoilija Ugiki Iladon Buntytär | Kaukoputken keksijä ja tähtitieteilijä Faroyar Resa Niemonpoika |
| Mintauri | Pienenkeli | Pikkupiru | |
| Odotettu elinikä | 70/70 | 75/75 | 75/75 |
| Odotettu elinikä sota-aikana | 60/60 | 60/60 | 55/55 |
| Elinikä | 60-90 | 60-100 | 60-100 |
| Keskipituus | 120/125 | 110/110 | 110/115 |
| Keskipaino | 40/45 | 30/30 | 35/40 |
| Osuus väestöstä | 8% | 7% | 9% |
| Erikois-
ominaisuuksia, erottavia tekijöitä |
ruumiin- rakenne, korvat |
siivet, tapa vanheta |
turkki, rakenne, kynnet, hampaat, häntä |
| Nimien ominaisuuksia | m ja n paljon käytettyjä, päättyy usein n+vokaali tai m+vokaali |
vokaalien ja pehmeiden konsonanttien käyttö runsasta, luonnossa syntyneiden äidin-/isännimenä luonnonsana |
kaksiosainen
etunimi
väliviivalla
tai ilman, luonnossa syntyneiden äidin-/isännimenä luonnonsana |
| Tunnettu henkilö | Vakooja Leani Savasa Elminintytär | Sotasankari Aanee Limóu Emessantytär | Maalari Eleo Teosa Ini Koskenpoika |
Kansat yksitellen
Ihmiset
Ihmiset ovat kansoista kaikkein monilukuisin ja he ovatkin olleet suurin vaikuttaja aryalaisten kansakuntien kehityksessä niin kielen, tapojen kuin muunkin kulttuurin suhteen. Vahva esimerkki tästä on nykykieli, joka on saanut vaikutteita useimpien kansojen alkuperäiskielistä, mutta polveutuu kuitenkin vahvimmin ihmisiltä. Tämä on nähtävissä esimerkiksi kansojen nimissä, joista etenkin pienenkelit ja pikkupirut on selvästi helpoiten huomattavissa ihmisten nimittämiksi. Kummankaan kansan oma alkuperäinen kieli ei sisältänyt oman kansan nimityksessä mitään pieneen viittaavaa.Siirry lukemaan lisää ihmisistä
Elvekryptit
Elvekryptit ovat ihmisten kanssa melko saman pituinen, iholtaan ruskea kansa. Ihonvärin lisäksi he ovat helpoiten tunnistettavissa suurista, muodoltaan kissankorvamaisista korvista. Elvekryptit saapuivat ihmisten tapaan Antanyan ulkopuolelta ja he olivat saapuessaan kansoista oppinein. Ilmeisestikin kuumasta ja valoisasta maailmasta tulleet elvekryptit ovat antaneet nykymaailman perinnöksi kirjoitetun kielen.Siirry lukemaan lisää elvekrypteistä
Ugasat
Ugasat ovat pitkiä kansoja (ihmisiä, elvekryptejä ja nocyrniksiä) lyhyempiä ja romuluisempia. Heillä on poikkeuksellisen vahva ja tanakka ruumiinrakenne ja heillä harvoin on kovin siroja kasvoja. Saapuessaan aikoinaan Aryaan heidän kirjoitetaan olleen työteliästä ja maanläheistä väkeä. Heidän vanhasta kulttuuristaan on perintönä hiusten symboliarvo. Tavalliselle ugasalle on yleensä kunnia-asia kasvattaa vahvoista hiuksistaan mahdollisimman pitkät ja nostaa ne metallirenkailla uhkeaksi puuhkaksi pään päälle. Ugasat ovat myös kansa, josta saapui maailmaan kahden rotuista väkeä ja siksi ugasoja onkin niin vaalea- kuin ruskeaihoisina.Siirry lukemaan lisää ugasoista
Nocyrnikset
Nocyrnikset on kolmas pitkistä kansoista, mutta vaikka Aryassa kansojen sisäinen arvojärjestys näytti liittyvän pitkän aikaa pituuteen, nocyrnikset olivat pitkään jopa vihattuja hylkiöitä. Nocyrnikset muistuttavat nahkasiipisiä ja valkeaihoisia ihmisiä. Heidän entinen maailmansa lienee ollut hämärä ja viileä, sillä nocyrnisten hämäränäkö on kansoista kaikkein parhain ja heidän ihonsa pigmentti on vaalea. Ilmeisesti nocyrnikset ovat tulleet metsästysyhteiskunnasta, sillä heillä on pitkät kulmahampaat ja terävät kynnet. Tunnistettavin piirre nocyrniksillä on kuitenkin heidän suuret nahkaiset siipensä.Siirry lukemaan lisää nocyrniksistä
Mintaurit
Mintaurit on erikoinen kansa, jolla on kuusi raajaa. Ilmeisesti entisessä maailmassaan metsäläiselämää viettäneet mintaurit ovat melko lyhyitä ja heidän kehonsa muistuttaa puoliksi raskasrakenteista kuusipeuraa, puoliksi ihmistä. Kaurismaiset korvat ja suurehkot silmät tekevät mintaurien kasvoista aivan omanlaisensa. Kaurista muistuttava alaruumis on etuosaltaan jykevä, jolloin se kannattelee ihmismäisen yläruumiin sille laskeman painon. Sopeutuvaiset ja sosiaaliset mintaurit ovat tulleet helpohkosti osaksi aryalaisia kansoja, mutta samalla yleisesti ottaen sopuisa kansa oli pitkään arvoasteikossa pitkiä kansoja alempana.Siirry lukemaan lisää mintaureista
Pienenkelit
Pienenkelit ovat Aryan alkuperäinen kansa yhdessä pikkupirujen kanssa. He olivat Aryan ensimmäinen puhuttua kieltä käyttänyt kansa ja heidän kielensä on säilynyt kaikista kansoista parhaiten ihmisten kielen jälkeen. Pienenkelten kieli (sananmukaisesti no elae aymá) näkyy nykyään lähinnä paikannimissä. Heidän omassa kielessään sana "ela" merkitsi pienenkeliä ja yhteiskielen nimitys kaikkine pienuuteen viittaavuuksineen on pääasiassa ihmisten kielen ja dominoivan yhteiskunta-aseman peruja. Pienenkelit ovat varreltaan lyhyttä kansaa, jonka edustajien silmiinpistävin piirre on sulkaisat siivet.Siirry lukemaan lisää pienenkeleistä
Pikkupirut
Pikkupirut ovat toinen Aryan alkuperäiskansoista. Heille ei koskaan ehtinyt kehittyä omaa puhuttua kieltä, mutta ensimmäinen Aryan kielistä oli kuitenkin heidän kehittämänsä: viittomakieli. Näppärät sormet kehittivät kenties vaikeimman aryalaisista kielistä ja sen oppiminen on muille kansoille hyvin vaikeaa jo fyysisestikin. Myöskään pikkupirujen kielessä ei omaa kansaa merkinnyt viittoma liittynyt mitenkään pienuuteen vaan nimitys pikkupiru juontaa muilta kansoilta, pääasiassa ihmisiltä. Pikkupirut ovat lyhyt kansa, jonka edustajien keho on puna- tai mustakarvainen. Silmät ovat vinot ja mustareunaiset, pupillit kissamaisen viirut, kynnet suuret ja terävät. Pikkupiruilla on myös häntä ja aiemmasta neljällä jalalla kulkemisesta jäljelle jäänyt takaraajojen erikoinen rakenne.Siirry lukemaan lisää pikkupiruista