Nimet ja aakkoset

Aryan nimistö on hyvin laaja, mutta koska se on oma erillinen maailmansa, se ei tunne oikean maailman nimiä. Muutamia esimerkkinimiä on kerätty boardin nimilistaan. Hahmon nimeä ei siis voi ottaa oikean maailman nimistöistä tai sanastoista taikka fiktiivisestä teoksesta!

Sisältö:
Aakkoset
Lausuminen
Nimen osat
Esittäytyminen
Kansan vaikutus nimeen
Sukunimen määrittyminen elämän eri vaiheissa
Suvusta erottaminen

Aakkoset

Aakkosia aryan kielessä on 28 ja ne ovat
a, b, c, d, e, f, g, h, i, j, k, l, m, n, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z, ä, ö.

Myös á, é, í, ķ, ú, ũ ja ë, ī, ü, ˙, sekä â, ę, î, ô, û tunnetaan, mutta niitä ei lasketa mukaan nykyisiin aakkosiin. Kaksoispisteellistä a:ta (ä) ja o:ta (ö) ei tunneta, sillä ne sekoittuvat helposti kirjaimiin ä ja ö.

Lausuminen

Á, é, í, ķ, ú, ũ lausutaan pitkinä, eivätkä ne eroa mitenkään tuplavokaaleista, eli on aivan sama annetaanko lapsen nimeksi Ámel vaiko Aamel.

Diftongit (^) ja kaksoispisteet (¨) eivät vaikuta mitenkään kirjaimen lausumiseen, eikä niitä käytetä nykyisissä aryalaisissa nimissä. Tästä on yksi poikkeus, joka esitellään alla.

Ÿ lausutaan kuin suomalainen y.

Y lausutaan yleensä kuin i. Jos y on kahden vokaalin keskellä tai sanan ensimmäisenä kirjaimena vokaalin edessä, se lausutaan kuin j. Esim. Yamin = Jamin, Mayarna = Majarna.

C lausutaan k:na.

Joitakin poikkeuksia lausumisesta saattaa vanhoista sanoista löytyä, kun niiden kirjoitusasu on yksinkertaistunut ajan myötä. Esimerkiksi nocyrnis-sana lausutaan "nokyrnis" eikä "nokirnis".

Nimen osat

Aryalainen nimi luetellaan yleensä muodossa etunimi, mahdolliset toiset nimet (entiset sukunimet), nykyinen sukunimi ja perimänimi.

Etunimi

Aryassa vanhemmat saavat antaa lapselleen joko nimistöstä jo löytyvän nimen taikka keksiä kokonaan uuden. Yleisenä sääntönä pidetään, ettei nimi saa olla mikään kielen sana eikä selkeä johdannainen, esimerkiksi Pyörä tai Typerysvä.

Lapsella voi olla vain yksi etunimi. Se voi olla kaksiosainen, jolloin nimet yhdistetään väliviivalla (esim. Inuvh-Hal). Säännöstä esiintyy harvoja poikkeuksia, jotka ovat yleensä shamaanien mokia.

Sukunimi ja toiset nimet


Lapsi saa sukunimensä sen mukaan, mihin sukuun hänet otetaan. Jos hänellä ei ole tiedossa olevia vanhempia, on mahdollista, että hän jää kokonaan suvutta. Sukunimi on kuitenkin tärkeä, joten epävirallisissa yhteyksissä suvuttomat yleensä ennemmin valehtelevat nimensä kuin myöntävät tilanteensa. Nimi määrittelee myös sen, mikä suku on vastuussa naisesta (miehillä on vastuu huolehtia itse itsestään).

Sukunimi voi vaihtua avioituessa, jolloin edellinen sukunimi siirtyy toiseksi nimeksi. (Esim. Mayarnan suurmestari Reodermy L˙x Ruyninpojan mentyä naimisiin tuli hänestä Reodermy L˙x Asgerd Ruyninpoika.)

Perimänimi


Etu- ja sukunimen lisäksi lapsi saa perimänimen eli isän- tai äidinnimen. Pojat perivät isänsä ja tyttäret äitinsä ensimmäisen etunimen.
Esimerkiksi Aella-nimisen naisen tyttären perimänimi on Aellantytär ja Coden-nimisen miehen pojan perimänimi on Codeninpoika.

Kaikista aryalaisista lapsista ei kuitenkaan ole tiedossa kyseistä vanhempaa. Tällöin heidän perimänimensä on Isätön tai Äiditön. Se on tietysti silmittömän alentavaa, joten tarpeen tullen valehteleminen on yleistä sekä virallisesti että epävirallisesti. Suvuttomasti syntyneet pienenkelit ja pikkupirut nimetään yleensä löytöpaikkansa mukaan esimerkiksi Vuononpojiksi tai Varvuntyttäriksi ja he ovat ainoat kansat, joilla tällainen menettely hyväksytään.

Esittäytyminen

Itseään ensimmäistä kertaa esiteltäessä sanotaan yleensä ensin etunimi, mahdolliset toiset nimet, sukunimi ja sitten isän-/äidinnimi. Esimerkiksi Túhde Dnous Steformi Temanpoika. Uudelleenesittäydyttäessä riittävät usein etunimi, sukunimi ja perimänimi.

Virallisissa, kirjallisissa listoissa sukunimi yleensä mainitaan ensin, sitten perimänimi ja lopuksi etu- ja toiset nimet (jotka tavallisesti erotetaan pilkulla perimänimestä). Esimerkiksi Steformi Temanpoika, Túhde Dnous.

Kansan vaikutus nimeen

Joillakin kansoilla on perinteitä nimien suhteen. Niitä ei ole pakko noudattaa, mutta nimiperinteet ovat tiukasti juurtuneet. Tässä lyhyt listaus niistä.

Ihmiset:

Ei erikoisuuksia.

Elvekryptit:

Etunimi päättyy aina vokaali+m+vokaali+n, esimerkiksi -amen. Tämä vaikuttaa tietysti myös perimänimeen.

Ugasat:

Suosivat kirjaimia g, b, d, u ja o.

Nocyrnikset:

Ei erikoisuuksia.

Mintaurit:

M ja n paljon käytettyjä. Etunimi päättyy usein n+vokaali tai m+vokaali.

Pienenkelit:

Vokaalien ja pehmeiden konsonanttien käyttö runsasta. Luonnossa syntyneiden perimänimenä on luonnonsana, joka yleensä kuvaa hengestä syntyneiden pienenkelten syntypaikkaa, esimerkiksi Varvunpoika.

Pikkupirut:

Etunimi usein kaksiosainen. Luonnossa syntyneiden yksilöiden perimänimi määräytyy samalla tavalla kuin pienenkeleillä.

Sukunimen määrittyminen elämän eri vaiheissa

Sukunimen periytyminen

Sukunimi periytyy isältä lapselle. Jos isä ei tunnusta lasta, lapsi perii äitinsä (senhetkisen) sukunimen. Jos vanhempia ei ole, lapsi jää suvuttomaksi ja samalla sukunimettömäksi kunnes joku ottaa hänet sukuunsa.

Sukunimen vaihtuminen avioliitossa

Avioituessa uusi perhe (aviopari ja tunnustetut lapset) siirtyy kokonaisuudessaan osaksi toisen aviopuolison sukua ja ottaa samalla yhteisen sukunimen. Uudeksi suvuksi ja sukunimeksi otetaan:

1) korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa (yhteiskuntaluokassa) olevan suku
2) huomattavasti varakkaamman aviopuolison suku
3) miehen suku
4) iältään vanhemman suku

Vanha sukunimi siirtyy toiseksi nimeksi. Jos henkilö avioituu useammin, kukin uusi toinen nimi tulee edellisen perään.

Esimerkki:
Kharran Aeranh Vonhrenpojan (torikauppiaan) ja Nannerumin Halfingio Eriaminintyttären (sotilaan) mennessä naimisiin on vaimo korkeammasta yhteiskuntaluokasta. Hänen nimensä pysyy ennallaan miehen nimen muuttuessa Kharran Aeranh Halfingio Vonhrenpojaksi. Jos he olisivat kumpikin varakkuudeltaan samanarvoisia sotilaita, pari siirtyisi miehen sukuun (Aeranheihin).

Sukunimestä luopuminen uuden avioliiton myötä

Jos henkilö saa avioliiton kautta uuden sukunimen, mutta liitto päättyy lopulta eroon, ei hän voi myöhemmin naida muita tämän suvun jäseneksi. Eli ei, kiipijä ei voi naida aatelista, erota ja käydä sitten hankkimassa itselleen kahtakymmentä uutta jäsentä tähän aatelissukuun. Sen sijaan leskeksi jäänyt voi.

Niin kauan kuin eronnut elää yksin, hän kantaa avioliiton kautta saamaansa sukunimeä. Kun hän menee uusiin naimisiin, hän ottaa uuden aviopuolisonsa sukunimen riippumatta puolison arvoasemasta. Vanha sukunimi siirtyy toiseksi nimeksi.

Jos molemmat uudet aviopuolisot ovat tilanteessa, jossa vanhasta sukunimestä tulisi luopua, otetaan sukunimeksi toisen aviopuolison syntymäsuvun sukunimi. Tämä valitaan perinteisin valintaperustein (ensisijaisesti ylempiarvoisen sukunimi).

Esimerkki:
Kharran ja Nannerumin eroavat.
Toisaalla Raji Mnéru Fehrme Loumantyttären mies heittää hänet pellolle.
Kharran ja Raji menevät naimisiin, mutta heillä kummallakin on siirtyvä sukunimi. Heillä on yhtenevä asema ja vain vähän omaisuutta, joten nimi otetaan mieheltä.
Aviomiehestä tulee Kharran Aeranh Halfingio Aeranh Vonhrenpoika.
Vaimosta tulee Raji Mnéru Fehrme Aeranh Loumantytär.

Sukunimen muuttuminen suvusta erottamisen myötä

Jos henkilö erotetaan suvusta, hänen sukunimensä lyhenee kolmeen ensimmäiseen kirjaimeen. Samoin käy hänen puolisolleen ja niille hänen alaikäisistä lapsistaan, joilla on sama sukunimi. Lyhennetystä sukunimestä tulee periytyvä niin hänelle, puolisolle kuin lapsillekin. Ymmärrettävästi Aryassa on siis paljon henkilöitä, joilla on sama, taannoin lyhennetty sukunimi, mutta jotka eivät siitä huolimatta ole sukua toisilleen.

Esimerkki:
Kharran erotetaan suvustaan. Hänen uudeksi nimekseen tulee Kharran Aeranh Halfingio Aer Vonhrenpoika ja hänen vaimostaan Raji Mnéru Fehrme Aer Loumantytär. Heidän lastensa (ja kaikkien heidän jälkeläistensä) sukunimeksi tulee Aer.
Tähän päättyvät esimerkit Kharranista, jonka olemme nyt todistaneet olevan tylsä häviäjä.

Lasten sukunimen vaihtuminen avioliitossa

Alle 6-ajankiertoisen lapsen huoltajan mennessä naimisiin niin että hänen sukunimensä muuttuu, myös lapsen syntymäsuvun nimi muuttuu hänen toiseksi nimekseen. Samoin käy vanhemmille alaikäisille (alle 16-ajankiertoisille pojille ja alle 14-ajankiertoisille tytöille), jos uusi aviopuoliso hyväksyy heidät lapsikseen.

Uudesta suvusta asettuu näiden lasten uusi sukunimi ja se säilyy, vaikka vanhemmat eroaisivat. Jos huoltaja sittemmin menee uusiin naimisiin, uusi sukunimi korvaa vanhan, mutta vanha ei siirry toiseksi nimeksi. Toisin sanoen alaikäisillä voi olla vain yksi toinen nimi, joka kertoo hänen alkuperäisen sukunsa.

Lapsen aikuistuttua ja mennessä (ensimmäisen kerran) naimisiin hänen uusi sukunimensä korvaa lapsena saadun vieraan sukunimen.

Esimerkki:
Lapsi on 6-ajankiertoinen Milyanimin Halfingio Nanneruminintytär. Hänen äitinsä menee uusiin naimisiin Bolrá Tunga Sķvvarinpojan (sotilaan) kanssa, joka ei ota lasta omakseen. Äidin uudeksi nimeksi tulee Nannerumin Halfingio Tunga Eriaminintytär, lapsen nimi ei muutu.

Ajankiertoa myöhemmin Bolrá ottaa tytön virallisesti omakseen. Lapsesta tulee Milyanimin Halfingio Tunga Nanneruminintytär.

Viiden ajankierron yhteiselon jälkeen äiti päättääkin naida huomattavan varakkaaseen sotilassukuun kuuluvan Tinta Praya Ljunnentyttären, joka tunnustaa lapsen heti. Äidin uudeksi nimeksi tulee Nannerumin Halfingio Tunga Praya Eriaminintytär. Lapsesta puolestaan tulee Milyanimin Halfingio Praya Nanneruminintytär.

14-ajankiertoisena tytär menee itse naimisiin Pella Odtan Bolránpojan kanssa ja hänen nimekseen asettuu Milyanimin Halfingio Odtan Nanneruminintytär.

Suvusta erottaminen

Henkilö voidaan erottaa suvusta, jos hänet on todettu syylliseksi johonkin seuraavista:
- maanpetturuus
- verisukulaisen murha
- avioliiton kautta saadun sukulaisen murha
- suvun varallisuuden tuhoaminen holtittomuuden seurauksena
- verisukulaisen kanssa makaaminen
- avioliiton kautta saadun sukulaisen väkisinmakaaminen niin, että teko johtaa raskauteen
- toistuva vapaasta tahdosta suoritettu saman sukupuolen edustajan kanssa makaaminen, jos kyse ei ole omasta aviopuolisosta
- hulluus, jollei henkilö suostu vetäytymään ulkomaailmasta

Henkilö voidaan erottaa suvusta, jos hänen isänsä (kun henkilö halutaan erottaa verisuvustaan) tai appensa (kun henkilö halutaan erottaa aviosuvustaan) sekä tuon suvun tavoitettavissaoleva miesenemmistö katsoo hänen häpäisseen suvun. Jollei isää tai appea ole, hänen paikkansa ottaa isoisä tai apen isä. Jollei tätäkään sukulaista ole, paikka annetaan vanhimmalle veljelle tai langolle. Jollei heitäkään ole, paikka kuuluu sedän vanhimmalle pojalle tai apen vanhimmalle veljenpojalle. Heidänkin puuttuessa henkilöä ei voida erottaa suvusta.

Jos sopiva miessukulainen löytyy, on hänen kutsuttava muun suvun miehiä päätöstä tekemään. Kokoontumisen tulee tapahtua aikaisintaan kuunkierto viimeisen kutsun lähettämisen jälkeen ja viimeistään kuusi kuunkiertoa myöhemmin. Asianomaisella on oikeus tietää tapaamisesta ja osallistua siihen. Jos paikalle saapuneista enemmistö kannattaa suvusta erottamista, joukon on mentävä tapaamaan asianomaisen asuinpaikkaa lähimmän kylän tai kaupungin shamaania. Shamaani julistaa erottamisen temppelissä sekä kirjaa tämän tiedon. Asianomaisen niin halutessa shamaani kuulee häntä ennen kuin toteaa erottamisen oikeellisuuden.

Suvusta erottamisen myötä erotetun sukunimi lyhentyy kolmeen ensimmäiseen kirjaimeensa. (Jos nimi on jo kolmikirjaiminen, se ei muutu.) Muutos koskettaa myös hänen aviopuolisoaan sekä alaikäisiä lapsiaan.

Henkilöä ei voida erottaa suvusta, jos:
- mitään erottamiseen oikeuttavaa tekoa ei ole todettu
- määriteltyä miessukulaista ei ole
- määritelty miessukulainen ei puolla suvusta erottamista
- erottamista ei puolla tavoitettavissa olevien miessukulaisten enemmistö
- henkilö ei enää kuulu kyseiseen sukuun (avioliiton myötä)
- shamaania ei kyetä tavoittamaan

Ottaminen takaisin sukuun

Henkilö voidaan ottaa takaisin suvun jäseneksi, jos erottamispäätöksen alkujaan tehnyt miessukulainen ja enemmistö muista miessukulaisista antavat hänelle anteeksi. Tällöin joukko kutsutaan jälleen koolle ja asia ilmoitetaan asianomaisen silloisen asuinpaikan lähimmän kylän tai kaupungin shamaanille. Shamaani tekee julkisen ilmoituksen temppelissä sekä kirjaa tapahtuman ylös. Kolmikirjaiminen sukunimi palautuu alkuperäiseen muotoonsa sekä hänellä että hänen mahdollisella aviopuolisollaan ja/tai alaikäisillä lapsillaan.

Sukuun voidaan palauttaa myös suvusta erotetun lapsi tämän tultua täysi-ikäiseksi. Hänen ottamisensa takaisin sukuun ei vaikuta muihin perheenjäseniin (paitsi hänen omaan aviopuolisoonsa ja alaikäisiin lapsiinsa, jos hänellä sellaisia on). Sen sijaan pelkästään suvusta erotetun aviopuolisoa ei voida ottaa takaisin.

Asianomainen voi kuitenkin kieltäytyä palaamasta vanhaan sukuunsa. Edesmennyttä henkilöä ei voida palauttaa sukuun.

<< Takaisin