Magia ja maagit I: Yleistietoa
| Sisällys: |
Mieleni on ruumiini kaunein kohta
~velho Azaardos Nyemin Osaikinpoika |
Johdanto
Antanyassa magiaa on kaikkialla ja kaikessa. Se itse ei ole materiaa, joten se on levittäytynyt maailmaan materiasta välittämättä; se on ilmassa, maassa, kulkee seinien ja elävien läpi. Se on verrattavissa olemassaoloon. Olemassaolo on kaikkialla ilman materiaa. Sellaista, joka olisi ilman olemassaoloa ei ole. Samalla tavoin on siis magia kaikkialla ja kaikessa. Se on myös lähes kaikkien löydettävissä ja käytettävissä, mutta kovin harva todella pystyy käyttämään sitä. Magian voivat ottaa käyttöönsä maagit, jotka ovat harjaantuneet tuntemaan ja käsittelemään sitä, sekä ajoittain luonikot, joilla on synnynnäinen kyky johonkin tai joihinkin magiaiskuihin suurten tunnekuohujen aikana. Mutta magiankäyttö on työtä, kuten vaikkapa fyysinen suoritus on. Maagista riippuen magia uuvuttaa enemmän henkisesti tai enemmän fyysisesti, aina kuitenkin molemmilla tavoilla. Tämän vuoksi magiaa ei käytetä ylettömästi, eikä se ole ylivertainen ase.Maagit
Maagit, joita on väestöstä parisenkymmentä prosenttia, ovat siis henkilöitä, jotka tuntevat magian ja pystyvät käyttämään sitä. He jakautuvat kolmeen koulukuntaan, joissa kussakin magia löydetään melko samalla tavalla, mutta käyttötavat eroavat. Velhot ja velhottaret, joiden osuus kaikista maageista on 39%, käyttävät ennen kaikkea mieltään, mielikuviaan ja mielikuviin liittyviä tunteita ja tuntemuksia. Noidat, joiden osuus on 33%, käyttävät kehoaan ja siihen liittyviä tunteita ja tuntemuksia. Viimeiset 28%, parantajat, käyttävät sekä mieltään että kehoaan. Kaikkia yhdistää kuitenkin totutun tärkeys. Nimittäin suurin syy, miksi maagit voivat käyttää magiaa ja miksi sen käsittely aluksi on niin vaikeaa johtuu juuri kokemuksesta ja opitusta tunteesta. Magia on näet ainoastaan tunteen ja tuntemuksen tavoitettavissa. Magiaiskua luotaessa magian eteneminen ja muuttuminen tunnetaan ja jos jokin tapahtuu väärällä hetkellä tai hiukan väärällä tavalla, saattaa kaikki hajota käsiin. Vertauskohteena voidaan pitää vaikkapa palloa. Jos sitä tasapainottelee sormen varassa, on jokaisen liikkeen tapahduttava juuri oikealla hetkellä, sopivassa määrin. Jos tuntumaa pallon muutoksista ei ole, pallo putoaa sormelta hyvinkin nopeasti. Tästä syystä maagit usein ovat taitavia tasapainottelussa ja reaktioissa. Maageja yhdistää myös magiakalut, joista lisää myöhempänä.Vähä- ja epämaagit
Siinä, missä maagit osaavat käyttää magiaa, kykenevät siihen osittain myös vähämaagit. Vähämaagit ovat henkilöitä, jotka kykenevät käyttämään hiukan helppoa magiaa. Maagien tapaan vähämaagit tarvitsevat jonkin magiakalun. Se voi olla mikä tahansa esine, johon heillä on henkilökohtainen side: sormus, riipus tai ase esimerkiksi. Vähämaageja on koko väestöstä noin 5%. Vain pieni osuus vähämaageista, noin 15%, on itseoppineita. Useimmat ovat opiskelleet magiaa maagiakatemiassa, magia- ja taistelukoulussa tai magiakoulussa, mutta eivät koskaan oppineet käyttämään magiaa siinä määrin, että voisivat tulla maageiksi.Epämaageja ovat kaikki ne henkilöt, jotka eivät osaa itse käyttää magiaa joko siksi, etteivät ole asiaa opiskelleet tai siksi, etteivät he opiskelusta huolimatta kyenneet siihen. Kaikki pystyvät käyttämään välinemagiaa, jossa käytetään maagin valmistamaa maagista esinettä. Epämaagit eivät kuitenkaan pysty itse kokemaan, käyttämään eivätkä muokkaamaan magiaa lainkaan. Epämaageja on väestöstä noin 77%, jolloin maageja on siis 18% ja magiaa jossakin määrin hallitsevia henkilöitä kaiken kaikkiaan 23%.
Luonikot
Luonikot ovat henkilöitä, jotka saavat syntymässä natiivisen magianvoiman kyvyn. Kun luonikko kokee suurta tunnemyrskyä, hän kykenee tuntemaan magian ja käyttämään yhtä, joskus useampaa magiaiskua. Luonikkuutta ei valita, vaan taito ilmenee yleensä noin neljän ajankierron iässä eikä sitä tuolloin yleensä kyetä hallitsemaan. Vaatii henkilöltä aikaa, harjoitusta ja itsekuria ennen kuin magia voidaan hallita ja haluttaessa pitää poissa tunteiden velloessakin. Jotkut kokevat kyvyn lahjana, toisille se on sietämätön vitsaus. Noin yksi kolmestatuhannesta aryalaisesta on luonikko, pienenkeleillä ja pikkupiruilla se on muita yleisempää. Kaikkialla ei tiedetä luonikkojen olemassaolosta, joten joissakin paikoissa luonikon kohtalo voi olla korottaminen ylempään asemaan tai epäluuloisten tekemä murha.Enemmän aiheesta tekstissä “Magia ja maagit II”, luvussa “Bilateraalinen magia ja natiivinen magianvoima”.
Maagien psyyke
Ajanjaksosta riippuen maageihin on liitetty mitä kummallisimpia uskomuksia. Heidän on oletettu olevan yhteydessä Iankaikkisiin, heidän on luultu olevan riehaantuneiden hengejen vallassa ja heidän on kuviteltu omaavan luonnonvoimien avaimet. Kaikista uskomuksista huolimatta maagit ovat vain ammattikunta muiden joukossa. Koska heidän ammattinsa on kuitenkin suoraan yhteydessä mielen toimintaan, harjaannuttaa se heitä pidemmän päälle, kuten minkä tahansa taidon jatkuva harjoittaminen tekee. Maagit oppivat tuntemaan magian ympärillään, joten liekö sen valossa hämmästyttävää, että useat maagit aistivat hyvin myös mielialan muutoksia, vaikkeivät välttämättä osaa tulkita niitä. Maageja pidetään yleisesti melko älykkäinä henkilöinä, mutta kyseessä saattaa jälleen olla pelkkä mielikuva. Älykkyydestä riippumatta viisaiksi kaikkia maageja ei voi väittää. Mitä paremmasta maagista kuitenkin on kyse, sitä todennäköisemmin hän on itseään sivistänyt. Huomattava osuus filosofeista esimerkiksi on maageja, vaikkakin kyseessä on yhä alle puolet ammattimaisista filosofeista.Mieltään ammattinsa puolesta harjoittavat eniten velhot, joka ei ole kovin yllättävää huomioiden heidän ammatinkuvansa mentaalisina maageina (mentaalinen=henkinen, sielullinen, psyykkinen, emotionaalinen). Fyysisiä aistimuksia tuntevat maageista keskimäärin parhaiten noidat, kineettiset maagit (kineettinen=liikkumista koskeva tai siihen perustuva). Ääntä vaikuttavat tulkitsevan parhaiten auditiiviset maagit, parantajat, jotka myös koulutustaustansa pohjalta aistivat kaikkein parhaiten muiden yksilöiden hyvinvoinnin tilan (auditiivinen=kuuloaistiin liittyvä tai perustuva). On kuitenkin huomattava, että edellä mainitut seikat ovat pelkkiä keskimääräisyyksiä. Koska maagit tekevät työtä pääosin mielensä kautta riippumatta siitä, hakevatko he parempaa yhteyttä pelkällä mielellä, keholla vaiko äänellä, he ovat myös taipuvaisia mielen sairauksiin ja henkiseen väsymykseen. Mielisairaudet, pitkäkestoinen stressi, ahdistuneisuus ja migreeni eivät ole erityisen yleisiä, mutta maageilla sairaudet juontavat yleensä heidän työstään ja näitä sairauksia sairastavia on prosentuaalisesti maageissa enemmän kuin muiden ammattien alalla.
Kuten tässä kappaleessa on painotettu, maageihin liitetään aina jonkinlaisia uskomuksia, mutta kyseessä on vain ammatti muiden joukossa, jonka erityisharjaantumisella jotkin osa-alueet saavat enemmän harjoitusta ja rasitetta kuin muut osat henkilön kokonaisuutta.
Magiakalut
Jokaisella maagilla on koulukunnastaan riippuen jonkinlainen magiakalu. Magiakalut ovat maagisia esineitä, joita he käyttävät magian ohjailemiseen ja muuntamiseen. Ilman magiakaluja maagit eivät voi käyttää magiaa. Suhde omaan magiakaluun on henkilökohtainen, minkä vuoksi maagit eivät voi käyttää muiden maagien magiakaluja yhtä tehokkaasti kuin omiaan, eivät välttämättä ollenkaan. Toisen koulukunnan magiakaluja maagit eivät osaa käyttää lainkaan. Velhojen magiakalua kutsutaan mithiksi, noitien omfom-merkeiksi ja parantajien magiakalua ayariksi. Niin kauan kuin henkilö ei ole valmistunut maagiksi vaan opiskelee vasta, hän käyttää de-magiakaluja eli harjoitusmagiakaluja. Näitä ovat mith-de, omfom-de ja ayar-de.Rakenne
Magiakalut valmistetaan erikoisesta metallista nimeltä sekradosia, jonka herkkyys magialle tuntuu olevan muita metalleja korkeampi. Puhtaana sekradosia näyttää halvalta, tiiviiltä ja tummanharmaalta, mutta todellisuudessa se on yksi kalleimmista metalleista ja hiottuna se saa voimakkaan heijasteominaisuuden. Se on myös joustava ja mukautuva ja siksi se soveltuu kiinteästi käyttäjänsä kehoon kiinnitettävän magiakalun valmistusmateriaaliksi. Sekradosiaa käytetään yksinomaan magiakaluihin.
Noitien magiakalu on kaksiosainen ja sen toinen osa, fom-merkki, kiinnitetään noidan kämmeneen. Jotta se ei haittaisi käden liikuttelua, magiakalun sekradosiaosat ovat pieniä ja erillään toisistaan. Tällöin tuotettava magiaisku kulkee paitsi sekradosiaosissa, myös lyhyitä matkoja ilman poikki. Jotta valmistuva isku ei vahingoittaisi noidan ihoa, omfom-merkkeihin käytetään sekradosian lisäksi vahamaista assoioniaa, joka on alkujaan ruskeaa, mutta muuttuu valmistusvaiheessa voimakkaasti punertavaksi. Itse omfom-merkit valmistetaan siitä ja assoioniakiekkoihin liitetyt metalliosat sekradosiasta.
Magiakalusta riippumatta magiakalu on värjätty pronssiseksi, hopeiseksi tai kultaiseksi osoitukseksi maagin tasosta, maagikategoriasta.
Liittäminen maagin kehoon
Harjoitusmagiakalut liitetään maagiopiskelijan ihoon yksinkertaisella ja pelkästään hiukan nipistävällä magiaiskulla ja ne voidaan poistaa yhtä helposti. Liitos ei ole kovin kestävä, eikä side maagiopiskelijan ja harjoitusmagiakalun välillä kovin voimakas. Kun opiskelija valmistuu maagiksi, hänelle luovutetaan oma magiakalu. Se liitetään maagiin melko kivuliaalla, joskin nopealla magiaiskulla. Kipu on helppo ymmärtää kun huomioidaan, että todellinen magiakalu upotetaan hieman maagin käden sisään. Selvimmin tämä on nähtävissä velhojen mitheissä ja kaikkein vähiten parantajien ayareissa, jotka ovat muutenkin hyvin ohuet ja tulevat herkkiin sormenpäihin. Liittämisen jälkeen todennäköisyys magiakalun irtoamisesta on erittäin pieni ja siihen tarvitaan jo voimakasta väkivaltaa. Magiakalu on mahdollista irrottaa magiaiskulla, mutta liittämiseen tarkoitetun magiaiskun tapaan se on erittäin kivulias.
Maagikategoriat
Maagit jaetaan kyvykkyytensä mukaan kolmeen kategoriaan: pronssi-, hopea- ja kultakategorian maageihin. Eri kategorioiden maagien keskinäisiin tasoeroihin perehdyttää enemmän teksti “Magia ja maagit II”, luvussa “Maagiksi opiskeleminen ja maagin kehitys”, kohdassa “Maagin kehitys kategorian kantajana”.Pronssikategoria
Pronssikategoria on näistä matalin ja sen saavuttaa opiskelemalla maagin ammattiin. Kuten muutkin tasot, myös pronssitaso ilmenee maagin magiakalun väristä. Kategoriasta riippumatta maagit käyttävät samanlaisia magiaiskuja sillä erotuksella, että jotkin iskut onnistuvat vain ylempien kategorian maageilta. Kategoria ei välttämättä ilmaise maagin todellista tasoa. Saman kategorian sisällä erot voivat olla huimaavia ja jotkut alemman kategorian maagit saattavat olla taidoiltaan niin lähellä ylemmän tason maagia, että eroa on vaikea huomata. Maagin taso tarkoittaa vain hänen kykyään tuntea ja muokata magiaa sekä laittaa se virtaamaan. Jokainen magiaisku on samaa magiaa, sen vaikutus ja silmin havaittavuus on maagin rakentamaa.
Pronssikategoriaan pääsee elämänsä aikana 94% maagiksi opiskelemaan alkaneista. He osaavat tuottaa kiitettävän määrän erilaisia magiaiskuja, mutta eivät kykene joihinkin magian osa-alueisiin tai iskuihin. Kuten todettu, kategoria ei kuitenkaan kerro todellisista taidoista ja kaikista kategorioista pronssikategorian maageja onkin eniten laidasta laitaan.
Hopeakategoria
Seuraava kategoria on hopeakategoria ja sille yltää elämänsä aikana noin 72% pronssikategorian saavuttaneista. Kategoriaan pääseminen ei ole yksinomaan kiinni iästä, vaan taidosta ja mielen kyvykkyydestä. Yleensä kuitenkin hopeakategoriaan pääseminen vaatii vähintään kymmenkunta ajankiertoa aktiivista harjoittelemista pronssikategoriaan pääsyn jälkeen, keskimäärin tarvitaan parikymmentä ajankiertoa. Kaikki eivät kuitenkaan koskaan tavoita hopeakategoriaa ja näitä maageja on peräti 28%. Hopeakategoriaankin yltäneistäkin peräti 19% on harjoittanut magiaa jo yli kolmekymmentä ajankiertoa ennen nousemistaan seuraavaan kategoriaan. Tämä tarkoittaa 57% yltävän hopeakategoriaan ennen keski-ikää.
Käytännössä hopeakategoria tarkoittaa, että maagi kykenee käyttämään jo pronssitasolla taitamiaan magiaiskuja tehokkaammin, nopeammin, kauemmin ja varioiden. Hän pystyy myös oppimaan uusia, vaativampia iskuja, joihin pronssikategorian maagit eivät kykene. Nämä iskut ovat kuitenkin kuluttavampia ja eivätkä useimmat käytä niitä kovin usein. Hopeakategoria ilmenee maagin hopeanvärisestä magiakalusta.
Kultakategoria
Kultakategorian magia on kaikkein vaativinta magiaa ja harva koskaan pääsee elämänsä aikana tuolle tasolle. Kultakategorian maageja on vain 0,003% hopeakategoriaan yltäneistä ja kategoriaan pääseminen vie aikaa. Kultakategoriaan juuri päässeet ovat yleensä iältään 55-70 ajankiertoa. Jotkut harvat erikoislahjakkuudet ovat nousseet kategoriaan jopa alle nelikymppisinä. Kautta aikain nuorin kategorian tavoittanut on ollut 36 ajankierron ikäinen. Kultakategorian maagit ovat erittäin tehokkaita magian käyttäjiä, jotka ovat nopeita, voimakkaita ja poikkeuksellisen varioivia ja kykenevät lisäksi magian osa-alueisiin ja iskuihin, joihin alempien kategorioiden maagit eivät pysty. He ovat maageista ainoat, jotka pystyvät aistimaan muiden maagien aurat. Heillä on myös vahva yhteys magiaan ja se aiheuttaa heille yöllisiä näkyjä. Kultakategoria ilmenee maagin kullanvärisestä magiakalusta.
Maagien osuus väestöstä
Koko Aryan väestöstä maageja on 18%. Heistä vajaa 63% kuuluu pronssi-, vajaa 37% hopea- ja reilut 0,01% kultakategoriaan. Aryalaisista siis reilut 11% on pronssikategorian, reilut 6% hopeakategorian ja 0,0002% kultakategorian maageja. Osuus tietysti vaihtelee ikäkauden mukaan, sillä noin parikymppisessä väestössä pronssikategorian maagien osuus on huomattavasti hopeakategorian osuutta suurempi eikä kukaan ikäluokasta kuulu kultakategoriaan, kun taas seitsemänkymppisistä aryalaisista maageista pronssikategoriaan kuuluvien osuus on pieni, lähes kaikki kuuluvat hopeakategoriaan ja kultakategorian henkilöiden osuus on alempia ikäluokkia suurempi.
Magian käyttäminen
Tässä kappaleessa käsitellään magian käyttöä tavallisen magiankäytön kautta, mutta useimmat tässä kerrotut asiat pätevät myös perimmäisen magian ja riimumagian käyttöön.Tunteminen
Kun maagit käyttävät magiaa, heidän on ensin keskityttävä tuntemaan se. Tämä tapahtuu keskittymisen ja tottumuksen kautta. Maagiopiskelijoilta se vaatii keskittymistä, sillä magian tuntemisen aisti on vasta avattu, kun taas varsinaiset maagit tuntevat magian läsnäolon kaiken aikaa. Maageiksi opiskelevien opiskeluajan vaikeimpia vaiheita on juuri magian tunteminen ja sen tunteen tunnistaminen. Kun magian on oppinut tunnistamaan kaikista muista tunteista ja tuntemuksista, siihen tarttuminen on helppoa ja vain raju pelästyminen voi estää maagia tuntemasta sitä. Magian aistimiseen tottunut maagi on maagioppilasta itsevarmempi tekemisistään ja näin edistää magiankäyttönsä onnistumista ja toimivuutta. Kaikille aloitteleville maagiopiskelijoille tämä on vaikea vaihe, sillä kun todella keskittyy tuntemaan asioita ja tuntemuksia, kohtaa monia aistimuksia ja tuntemuksia, joita ei huomaa normaalielämän vauhdissa ja toiminnassa. Vain harjoituksen kautta oppii tunnistamaan magian.
Kerääminen
Kun magia tunnetaan, on maagin kerättävä sitä saadakseen mitään aikaiseksi. Magianiskun luominen on voimakas prosessi, jossa materialiton magia muutetaan fyysiseksi kappaleeksi, jolla sen jälkeen vielä tehdään jotakin. Se vaatii paitsi paljon energiaa, myös runsaasti magiaa itseään. Tätä on verrattu salamaniskuun: vain kun sähköisyyttä on riittävästi, se voi purkautua näkyvästi salamana ja saada aikaan ilmeisiä seurauksia. Siihen, miten maagi kerää magiaa, vaikuttaa maagin tyyppi. Velhot käyttävät lähes yksinomaan mieltään, noidat pitkälti kehoaan ja parantajat käyttävät kumpaakin edellisistä ja lisäksi keskittyvät muita enemmän äänen ja kuulomuistin ominaisuuksiin.
Punominen
Magian kerääminen tapahtuu usein päällekkäin kolmannen vaiheen eli punomisen kanssa. Punominen on magian muokkaamista, jolloin se saa ominaisuutensa. Vasta tässä vaiheessa kaikille yhteinen magia muotoutuu erilaisiin käyttötarkoituksiinsa, erilaisiksi magiaiskuiksi. Punominen alkaa yhtä näkymättömissä kuin edeltäneet vaiheetkin, mutta kun magia alkaa saada muotoaan ja sen voima kasvaa suureksi, se saa värillisen valon, joka etenee magiakalun metalliosia pitkin sitä mukaa kun punos valmistuu – eli sitä mukaa kun magiaisku alkaa tulla lopulliseen muotoonsa. Sillä hetkellä kun magia-re (magiaiskuun liittyvä valo) on vallannut magiakalun koko metalliosan, magiaiskun tulee olla käytännössä valmis. Magiaiskusta riippuen magia-re kerääntyy vielä sormenpäistä erkaannuttuaan halutun muotoiseksi kämmenen ja sormenpäiden väliin koskettamatta kuitenkaan ihoa. Monet maagit pystyvät pysäyttämään magiaiskun vielä tässä vaiheessa. Tällöin valo on levinnyt kaikkialle, mutta maagi tuntee, ettei magiaisku ole vielä täydellistynyt, mutta se on silti hallinnassa. Vain viimeinen silaus työtä ja magiaisku tulee valmiiksi muuttuen magia-restä halutunlaiseksi iskuksi, esimerkiksi sähköksi.
Otteen piiristä irtoaminen
Neljännessä vaiheessa magiaisku on jo valmis, mutta siihen tarvitaan kontrolli niin kauan kunnes se irtoaa maagin otteen piiristä (sormien ja kämmenen väliin kerääntynyt magia-re on maagin otteen piirissä). Käytännössä tämä tarkoittaa, että neljännessä vaiheessa maagi sinkoaa magiaiskun matkaan. Jos magiaisku ei keräänny sormien ja kämmenen väliin tai sitä ei muuten kerätä siihen, käsittää tämä neljäs vaihe vain magia-ren irtoamisen sormenpäistä. Neljäs vaihe on muiden vaiheiden tapaan tärkeä. Epäonnistuminen tässä vaiheessa saattaa aiheuttaa magiaiskun hajoamisen maagin omissa käsissä taikka iskun holtittoman käyttäytymisen vapauduttuaan otteen piiristä.
Nämä mainitut neljä vaihetta tapahtuvat maagin käsittelyssä hyvin nopeasti. Hyvät maagit – joilla työtä magian kanssa on takana jo useita ajankiertoja - saavat magiaiskun aikaan sekunnin kymmenes- ja sadasosissa.
Kaikki neljä vaihetta – magian tunteminen, kerääminen, punominen ja otteen piiristä irtoaminen - ovat erittäin tärkeitä vaiheita. Virhe jossakin vaiheessa aiheuttaa magiaiskun epäonnistumisen, jolloin isku yleensä yksinkertaisesti vain haipuu tukahduksiin tai hajoaa maagin käsittelyssä aiheuttaen vahinkoa maagille itselleen. Jos magiaisku ehtii valmistua kyllin pitkälle, epäonnistuminen aiheuttaa iskun holtittoman ja arvaamattoman käyttäytymisen. Magiaisku voi esimerkiksi singota minne sattuu vaillinaisena ja aiheuttaa johonkin osuessaan ennalta määräämättömiä seuraamuksia.
Velhot
|
|
Velhojen magiakalu mith on kaikkein suurin kolmesta magiakalusta ja kiinnitetään maagin voimakkaamman käden kyynärvarteen.
Avaa suurempi kuva |
Velhot ovat mentaalisia maageja eli he tarvitsevat magian käyttöön ennen kaikkea mieltään ja mielikuviaan sekä niihin liittyviä tunteita ja tuntemuksia. Magiaa käyttäessään he saattavat esimerkiksi ajatella tulta ja kuvitella tuntevansa kuumuutta, saadakseen aikaan palamiseen liittyvän magiaiskun. He myös käyvät läpi mielikuviin liittyviä tunteita, tässä esimerkissä vaikkapa omaa suhdettaan tuleen ja kuumuuteen. Tästä johtuen velhot oppivat maagikoulutuksen sivutuotteena yleensä tuntemaan herkästi muutokset omissa tunnetiloissaan.
Koska velhojen magiankäyttö on erittäin mentaalista, heidän magiankäyttönsä kuluttaa ennen kaikkea heidän henkistä jaksamistaan. Runsaan tai voimakkaan magiankäytön jälkeen he tuntevat voipumusta ja väsymystä, joka on verrattavissa lihastyön kuluttavuuteen. Liian kovalle rasitukselle joutuvista maageista juuri velhot ovat niitä, jotka pyörtyvät mielen rasittuessa sammumispisteeseen.
Välinemagia ja velhot
Velhot eivät keskimäärin käytä paljon ulkoisia apukeinoja, mutta jos käyttävät, on kyseessä yleensä kiinteä esine, tuli tai itsessään jotakin aiheuttava kasvi. Esimerkiksi riipuksen piteleminen tai liekin ohjailu saattavat auttaa maagia magiaiskun luomisessa. Survottu yrtti taas saattaa joko auttaa maagia itseään tai vaikuttaa magiankäytön kohteeseen. Velhot harvoin alkavat valmistaa mitään omaan käyttöönsä ja siksi liemet ja salvat ovatkin yleensä muiden maagien tekemiä. Kun velho tarvitsee muiden apua saadakseen aikaan jotakin suurta, väki yleensä kokoontuu hiljaisuudessa mietiskelemään maagin luokse. Jos vain mahdollista, paikkakin valitaan mahdollisimman rauhalliseksi.
Mith
Velhojen magiakalu on nimeltään mith. Se on kauttaaltaan sekradosiasta valmistettu metalliesine, joka osittain upotetaan valmistuneen maagin vahvempaan kyynärvarteen. Mith muodostuu kahdesta joustavasta sekradosiatangosta, joista toinen alkaa käden ulko- ja toinen sisäsivulta. Kyynärpään alapuolella kulkee kokonaan käden ympäri renkaan muotoinen kohta, josta nämä kaksi sekradosiatankoa sitten erkanevat. Ne kulkevat kyynärvartta pitkin sen ympärille kietoutuneina ja risteymäkohdissa toisiinsa sulautuneina kohti rannetta. Ranteen alapuolella mith päättyy. Käsivarren päälipuolella sekradosiatangot kohtaavat kolmasti, alapuolella neljästi ja lopuksi päät päätyvät rinnakkain käsivarren päälipuolelle, osoittaen kohti kämmentä.
Mithissä magia-re syttyy magiakalun kyynärpään puoleisessa päädyssä ja etenee kohti rannetta, josta se purkautuu vapaana virtana kohti sormenpäitä. Sormenpäistä magia-re joko isketään matkaan tai kerätään ensin johonkin muotoon kämmenen yläpuolelle – pallo on yleisin käytetty muoto. Tällainen magia-repallo pyörii ilmassa akselinsa ympäri, kunnes se isketään matkaan. Matkaan lähetetty magia-re muuttuu kämmenestä muutaman sentin irtaannuttuaan valmiiksi magiaiskuksi, vaikkapa kivilohkareeksi, ja edetessään magia-re sammuu sen ympäriltä.
Ardoras istui vuorenrinteellä ja keskittyi. Hän oli sulkenut silmänsä ja hänen hengityksensä humusi hänessä. Hän tunsi magian niin kuin hän tunsi tähtien läsnäolon kuulaalla yötaivaalla. Ardoras keräsi sitä ja hän tunsi sen hallitusti ryöppyävänä voimana. Hän ajatteli viillon olemusta. Ei viiltävää esinettä tai viillettyä kohdetta vaan viiltoa itseään. Se oli tärkein tekijä ja yhä uudestaan hän näki viillon tapahtuman. Hän näki kuinka tunsi sitä kohtaan ja voimisti sitä. Kaikki viillossa tuli todemmaksi, henkilökohtaisemmaksi, tunnetuksi. Velho tunsi magian kiertyvän ja kietoutuvan, kuroutuvan ja vihkiytyvän. Ja hän ohjasi sitä kuin olisi ohjannut tuulta raukeudella. Hän tunsi sen itsessään, hän tunsi kuinka se tuli olevaksi, näkyväksi. Ardoras avasi silmänsä. Pitkin mithiä etenevä valo valui hänen sormenpäistään kämmenelle sitä koskettamatta. Se kieppui pallona, otti salmiakin muodon. Ardoras iski kätensä suoraksi eteen, magiaisku irtosi hänestä ja humahti ilman poikki. Kauempana kuuselta putosi latva.
Noidat
|
|
Noitien magiakalu omfom on kaksiosainen magiakalu, joka koostuu merkistä om ja merkistä fom. Om on vahvemman käden kämmenselkään kiinnitettävä merkki ja fom kiinnitetään vastakkaisen käden kämmeneen.
Avaa suurempi kuva |
Noidat ovat ennen kaikkea kineettisiä maageja. He käyttävät magiaa pitkälti kehollaan ja aistimuksilla liikkeistä, sekä liikkeisiin ja omaan kehoon liittyvillä tuntemuksilla, tunteilla ja mielikuvilla. He liikehtivät, käyttävät käsiään ja tanssivat paljon. He saattavat esimerkiksi kävellä ympyrää ja aistia eri lihastensa toimintaa, kokea magian samanlaisena liikkeenä kuin herkät lihastoiminnot, antaa mielensä avoimeksi tuntemuksille ja niihin liittyville tunteille. Syy siihen, miksi noidat liikkuvat fyysisestikin liikuttaessaan magiaa johtuu siitä, että heidän kohdallaan se helpottaa heidän tekemistään. Muiden maagien tapaan myös noita tarvitsee kuitenkin mieltään, mutta hän ei ole siitä niin riippuvainen kuin velho.
Tästä syystä noidat yleensä tuntevat oman kehonsa ja sen toiminnan hyvin. He huomaavat, jos jokin muuttuu vaikkapa flunssan pikkuhiljaa tullessa. Monet noidat liikehtivät pohdiskellessaan silloinkin, kun eivät ole aikeissakaan käyttää magiaa. Tietenkin kaikki tämä riippuu noidan persoonasta. Koska noidat ovat pitkälti kineettisiä maageja, he eivät liian suuressa rasituksessa pyörry niin usein kuin vaikkapa velhot. Suurin osa noidista nimittäin ei lopulta enää pysty liikkumaan, vaikka mieli onkin vielä jotenkuten hereillä. Jotkut kuitenkin omaavat sellaisenkin itsekontrollin, että pystyvät piiskaamaan kehonsa ylös ja jatkamaan, kunnes myös mieli antaa periksi ja seuraa pyörtyminen.
Välinemagia ja noidat
Noidat käyttävät runsaasti ulkoisia apukeinoja, joskaan eivät niin aktiivisesti kuin parantajat. Heidän koulutukseensa kuuluu runsaasti välinemagiaa ja heidät tunnetaankin ennen kaikkea liemien ja maagisten esineiden taidokkaina valmistajina. He yleensä tuntevat yrttejä ja kasveja hyvin, mutta tietävät usein niiden osuuden vain lienten valmistuksessa. Velhojen tapaan myös noitia tuli auttaa keskittymään. Kun velhot mielellään käsittelevät tulta rauhoittuakseen ja keskittyäkseen, noidat hakevat kaiken valtaavaa keskittymistä nuotion ympärillä tanssimisesta tai muusta liikkumisesta. He tuntevat liikkuvansa tulen kanssa.
Jos noita tarvitsee väkeä päästäkseen paremmin tunteeseen ja sitä kautta parempiin suorituksiin, kerätään väki yleensä tanssimaan. Laulua tai hyminää käytetään toisinaan tanssiessa, mutta noidat eivät ole erityisen auditiivisia. Äänen tarkoitus on lähinnä tiivistää liikkujia ryhmänä, ei niinkään suoraan edesauttaa maagia.
Omfom
Noitien magiakalu on kaksiosainen omfom. Puhutaan omfom–merkeistä. Om on magiakalun toinen merkki ja se on kiinnitetty tiukalla magialla noidan vahvemman käden kämmenselkään. Fom on toinen merkki ja se upotetaan vastakkaisen käden kämmeneen. Merkit ovat ainut magiakalu, joka ei koostu kokonaan sekradosiasta. Kyseessä on leimaa muistuttava laakea kappale, joka on valmistettu assoioniasta ja on väriltään punertava. Sen tarkoitus on suojata noidan ihoa tuhoilta, joita hänen magiakalunsa hänelle muutoin aiheuttaisi; omfomin sekradosiaosat ovat erillisiä paloja ja valmistuva magiaisku liikkuu välillä palasesta toiseen ilman poikki. Ilman ohutta, suojaavaa kerrosta valmistuvan magiaiskun sisältämä voima aiheuttaisi maagille palovammojen kaltaisia ruhjeita. Om-merkin paksuus on noin 3-5mm, fom-merkin vain millin kymmenesosia.
Assoioniakappaleeseen on upotettu muotoiltuja sekradosiatankoja. Kokonaisuutta kiertää yksi sekradosiatanko, mutta muiden tankojen muoto, pituus ja asettuminen ovat tapauskohtaisia. Sekradosiatangot nousevat pari millimetriä assoioniasta ja ovat muodoltaan pyöreitä. Assoionian väri on vakio, mutta sekradosian värjäys kertoo maagin kategorian – pronssin, hopeisen tai kultaisen värisenä.
Kämmeneen tuleva fom-merkki on vain millin kymmenesosien paksuinen ja sekradosiatangot niin ikään kapeita. Koko merkki on erittäin taipuisa ja sekradosiatangot vielä aseteltu tarkasti, eikä fom-merkki häiritse mitenkään käden normaalia käyttöä.
Magiaiskun tuottaminen
Magiaa käytettäessä merkit voivat olla toisistaan erossa, mutta vasta kun maagi painaa avoimet kämmenensä yhteen niin, että omfom-merkit koskettavat toisiaan, tulee magia näkyväksi magia-rena. Tätä kutsutaan magiakalun sytyttämiseksi. Magia-re leviää sekradosiametallissa samaan aikaan kummassakin merkissä ja kun se on levinnyt kaikkiin sekradosiaosiin, valuu magia-re sormiin ja niistä edelleen niin haluttaessa kerääntyy kämmenen yläpuolelle samalla tavalla kuin muillakin maageilla. Kosketuksen jälkeen noita voi joko yhdistää magiakalunsa jälleen tai tai olla yhdistämättä. Toisin sanoen hän voi yksinkertaisesti ojentaa toisen kätensä ja toteuttaa iskunsa, niin tahtoessaan. Yhdistäminen kuitenkin johtaa voimakkaampaa magiaiskuun. Vasta, jos magia-ren ammutaan sammua magiakalusta iskujen välillä, osaset on jälleen pakko yhdistää. Käyttäessään omaan tasoonsa nähden voimakasta magiaiskua noidat yleensä, jos heillä on siihen mahdollisuus, vievät kätensä kauas päänsä taakse ja ajoittavat magia-ren leviämisen niin, että ne ovat levinneet kaikkialle juuri sinä hetkenä, kun noita on venytyksensä ääripisteessä. Siihen ei jäädä hetkeksikään, vaan sillä hetkellä magiaisku syöstään matkaan ja noita näyttää heittävän sen tuodessaan kätensä nopeasti kauas eteensä suorina. Juuri tästä syystä noidat yleensä taipuvat selästä suhteellisen hyvin vanhoilla päivilläänkin. Jos edellä mainittua suurta liikettä ei ole mahdollista toteuttaa, noidat tekevät pienen sykähdysliikkeen käsillään syöstessään magiaiskun liikkeelle.
Esotha tanssi. Raukeat silmät näkivät, mutta niin kauan kun mitään hälyttävää ei olisi, nähtyä ei huomioitaisi. Pehmeästi jalat astuivat maahan, irtosivat siitä, koskettivat sitä jälleen. Esotha tunsi liikkeen ja hänen tunteensa sitoutuivat siihen. Pienet jännitykset lihaksissa niiden vastatessa painoon, niiden rentoutuminen noustessa maasta. Hengityksen fyysinen tyydyttävyys ja kehossa huokuva lämpö. Esotha tunsi paljon ja kuitenkin vain sen, joka kumpusi hänessä tuntemuksena ja tunteena. Ulkopuolella ei ollut mitään. Vain hän tanssi magian kanssa, magia hänenä. Om ja fom kohtasivat kahden käden lämpönä. Magia-re syttyi. Se levisi, tuli huippuunsa. Ilmassa se huokui valona ja veden pinnassa se syttyi tulimereksi. Veteen se lopulta sammuikin.
Parantajat
|
|
Ayar on parantajien magiakalu ja peittää maagin sormenpäät. Yksittäistä sormenpäätä peittävää osaa kutsutaan ayriksi. Vaikka ayar peittää kaikki maagin sormenpäät, hänen tuntoaistinsa palaa normaaliksi muutama viikko sen jälkeen, kun magiakalu on kiinnitetty. Syynä on osittain magiakalun rakenne ja hyvä suunnittelu, mutta ilmeisesti kyse on osittain myös siitä, että magiantuntemus korvaisi parantajilla puuttuvan tuntoaistin sormenpäiden kohdalta.
Avaa suurempi kuva |
Parantajat ovat ennen kaikkea auditiivisia maageja. He käyttävät myös liikettä enemmän kuin velhot ja mielen hiljaista rauhoittumista enemmän kuin noidat. Auditiivisina heidän magiankäyttöään edistää kuitenkin eniten ääni. Siksipä parantajat lausuvat, hyräilevät ja laulavat muita maageja keskimääräistä enemmän. He puhuvat, mutisevat, hymisevät, hyräilevät, laulavat. Jo parantajien parantamiseen keskittyneen toiminnan vuoksi auditiivisuus on edistävä tekijä. Hyrinä, laulu, puhuminen helpottaa useimpia parannettavia ja se on hyvä tapa saada tajunsa rajamailla haahuileva potilas pysymään tajuissaan. Kun potilaan tila on vakaa ja hän viipyy parantajan hoivissa päivänkiertoja, viikkoja, kenties kuunkiertoja, on parantajien äänestä usein paljon lohtua ajan tappamiseen ja kenties vaikeiden tunteiden käsittelemiseen. Parantajat ovatkin yleensä hyviä kuuntelijoita jo siksi, että he tarvitsevat ääntä. Sen tuottaminen ei ole kuin osa maagin magiankäytön edistämistä, sen kuuleminen ja tunteminen on toinen osa.
Parantajat ovat tietenkin tunnettuja heidän parantavaan magiankäyttöön keskittyneestä työstään. He tuntevat kuitenkin tuhoisia magiaiskuja, vaikka eivät opiskelekaan niitä siinä määrin kuin velhot ja noidat. Heillä täytyy olla kyky suojella potilaitaan ja itseään tarpeen vaatiessa. Parantavan magiankäytön lisäksi parantajat tuntevat kasveja erittäin hyvin ja osaavat valmistaa itse lääkeliemet – tietenkin riippuen maagin kategoriasta ja henkilökohtaisesta tasosta. Parantavan magian lisäksi parantajat ovat yleensä ansioituneita hegemonisessa magiassa eli hallintamagiassa. (Enemmän tekstissä “Magia ja maagit II”.)
Välinemagia ja parantajat
Välinemagia on luonnollinen osa parantajien työtä, sillä he valmistavat itse potilaidensa tarvitsemat rohdot ja muut aineet. Liemien, kasvien ja eläinperäisten tarveaineiden lisäksi parantajat saattavat tarvita keskittymisapua muilta. Tällöin maagi voi päästä syvemmälle itseensä ja magiaan ja sitä kautta saada aikaan voimakkaamman magiaiskun. Tätä käytetään usein vaikean parannuksen, joukkoparannuksen taikka suuren joukon suojaamisen toteuttamiseen. Kun parantajaa autetaan keskittymään, yhteen kerääntynyt väki yleensä laulaa tai hyräilee. Toisinaan käytetään muitakin ääniä, mutta se on harvinaista. Äänen kuuluu auttaa parantajaa, ei saada häntä kiinnittämään huomiota itse ääneen.
Ayar
Parantajien magiakalu on nimeltään ayar. Ayar koostuu sormenpäiden ympärille kiinnitetyistä sekradosiaosista, joita kutsutaan ayreiksi. Millimetrin paksuiset tai sitä ohuemmat ayrit peittävät kaikki sormenpäät ja päättyvät hieman ennen ylintä (lähintä) sorminiveltä. Parantajilla päättyykin kynsienkasvu kokonaan. Ennen ayrien kiinnittämistä kynnet poistetaan. Magiakalun kiinnittämisen jälkeen tuoreiden parantajien tuntoaisti katoaa joksikin aikaan, mutta se palaa melko nopeasti ennalleen. Kyse on paitsi ayrien rakenteesta, myös ilmeisesti magian tuntemuksesta, joka vaikuttaisi korvaavan heikentyneen tai poistuneen tuntoaistin sormenpäissä. Tuntoaistin – oli kyse alkuperäisestä tai magiatuntemuksen korvaavasta - palautuu muutaman viikon kuluttua ayarin kiinnittämisestä.
Magiaiskun tuottaminen
Kun parantajat käyttävät magiaa, he ovat monesti paikoillaan ja tuottavat ääntä. He saattavat kuitenkin myös liikuskella noitien tapaan, mutta monien tapausten kohdalla parantajan on oltava koko ajan yhteydessä parannettavaansa – jos kyseessä siis on parantaminen, sillä eiväthän parantajatkaan käytä magiaa ainoastaan parantamiseen. Magia-gen tuottamiseksi parantajan on painettava vastakkaisen käden ayrit toisen käden ayreja vasten. Kun muilla maageilla magia-re syttyy ja leviää, parantajilla se syttyy hentona kaikkialle ayariin ja voimistuu hitaasti, kunnes tavoittaa huippunsa. Tämän kosketuksen jälkeen ayrit voi pitää toisiinsa liittyneinä, jolloin huippunsa tavoitettuaan magia-re alkaa valua muodoksi kämmenten väliin. Magia-rekimpun kasvaessa, voidaan ayrit irrottaa toisistaan ja viedä kauemmas. Lopulta magiaisku joko lasketaan kohteeseensa, johon se uppoaa (katso seuraava tapa käyttää ayaria) taikka heittää matkaansa.
Kuitenkin ayrit sytyttävän kosketuksen jälkeen ayar voidaan myös painaa parannettavaan henkilöön. Kun magia-re tällöin tavoittaa huippunsa, se alkaa valua parannettavaan vaatteiden ja kudosten läpi. Tämä on parantamisen edellytys ja myös muiden maagien magia-re voidaan valuttaa kohteisiinsa. Kun magia-re on kerran sytytetty magiakaluun, ayreja ei ole välttämätöntä enää yhdistää, jos loistetta pidetään yllä magiaiskujen välillä. Ayaria voidaan tällöin käyttää yhdellä kädellä (osoitetaan kädellä jotakin kohti ja vain tuotetaan magiaisku) tai saadakseen aikaan voimakkaamman magiaiskun voidaan ayrit jälleen yhdistää.
Ardias istui polvillaan ja piti silmiään kevyesti ummistettuina. Hänen huulensa liikkuivat tasaisesti ja hän kuuli oman äänensä laulavan pitkiä vokaaleja, pehmeästi. Ayrit oli liitetty toisiinsa, hento hohde takertui niihin. Ardias laski kämmenensä kuumottavalle rinnalle. Hänen korvansa tavoittivat kiihtyneen hengityksen, joka ei ollut hänen omansa. Ardiaksen oma ääni kumpuili ja se vakuutti olevansa puhdas, kirkas. Se nousi, laski, se kuului selvemmin ja laskeutui hiljaisuuteen, eikä katkennut. Hän tunsi sen liikkeen niin kuin hän tunsi täyttyneen magia-ren muuttuvan magia-geksi ja valuvan rinnan läpi. Kumpusi, kiipesi, leijui, kesti laulu ja se oli rauhallinen. Ardiaksen ääni vaimeni pois ja hän avasi silmänsä. Hengitys oli tasaantunut.
Perimmäinen magia
|
|
Perimmäisen magian käyttöön liittyy selvästi muodon omaavia, magia-resta muodostuneita hahmoja, magia-remoreja. Niitä on lukemattomia ja niitä on nimetty useita satoja. Yllä kuvattu magia-remor tunnetaan nimellä Ak'Sach.
Avaa suurempi, kokonainen kuva |
Mitä se on?
Perimmäinen magia on samaa magiaa, josta henget muodostuvat ja sen vuoksi sitä kutsutaankin myös hengemagiaksi. Henget ovat ei-olevaisia, joilla on kuitenkin olemassa olemus. Niiden tehtävä on suojella erilaisia elämän osa-alueita ja näin turvata maailman tasapaino. Esimerkiksi Kodin henge on yksi niistä. Henget ovat syntyneet perimmäisestä magiasta ja tuossa luomisprosessissa syntyy valtavasti energiaa, joka sitoutuu hengeen. Niin kauan kuin henge on olemassa, se kuluttaa tuota energiaa. Kun energia loppuu, henge sulautuu osaksi maailman perimmäistä magiaa. Tästä magiasta syntyy uusi henge edellisen tilalle. Perimmäistä magiaa on kuitenkin aina enemmän kuin kaikkien maailman hengejen olemus vaatii. Sen vuoksi sitä voidaan hetkellisesti käyttää, mutta käytön vaatiman energian loppuessa magia sulautuu jälleen maailmassa olevaan perimmäiseen magiaan.
Perimmäisen magian käyttäminen
Hengemagian käyttö muistuttaa suuresti tavallisen magian käyttöä. Maagi kerää tuota magiaa itselleen tyypillisellä tavalla. Erona on, että kun tavallisen magian magia-re tulee näkyväksi, se leviää järjestelmällisesti magiakaluun – poikkeuksena parantajat. Hengemagiaa käytettäessä magia tulee kuitenkin näkyväksi hyvin myöhäisessä vaiheessa. Tällöin se syttyy voimakkaana magia-rena koko magiakaluun. Pian tämän jälkeen magia-re irtoaa magiakalusta sykähtäen hahmoksi ilmaan. Tuo hahmo, magia-remor, kuten sitä kutsutaan, on magia-resta muodostunut, selvästi muodon omaava hahmo, joka voi muistuttaa eläintä, kansaa taikka jonkinlaista sekasikiötä. Muotoja on loputtomasti erilaisia, mutta muutaman kymmentä perushahmoa vaikuttaa olevan yleisimpiä maagien keskuudessa. Tietynlaisia hahmoja on tästä syystä myös nimetty ja nimen saaneita magia-remoreja on useita satoja. Magia-remorin koko ja ulkonäkö riippuu paitsi sen muodostaneesta maagista, myös valitusta hengealkiosta. Mitä tasokkaampi ja elinvoimaisempi maagi ja mitä suurempi motivaatio hänellä on, sitä suurempi, monimutkaisempi ja tehokkaampi magia-remor on. Magia-remorin perusulkonäköominaisuudet ja peruskyvyt kuitenkin riippuvat siitä, minkä hengealkion maagi on hengemagiasta kutsunut tai manannut. Sekunnin sadasosia esiin ilmestynyt magia-remor pysyy paikallaan, ennen kuin se syöksyy toteuttamaan siihen punottua tehtävää. Se saattaa hyökätä vihollisen kimppuun taikka upota haavoittuneeseen tuota parantaen. Perimmäinen magia on tavallista magiaa holtittomampaa, epäsäännöllisempää, arvaamattomampaa ja voimakkaampaa ja siksi vain tasokkaat maagit osaavat tai edes uskaltavat käyttää sitä. Kuten todettu, tämä magiatyyppi sisältää tavattomasti voimaa ja se lienee ainut syy, jonka vuoksi sitä käytetään. Se kykenee siihen, johon maagi ei tavallisella magialla kykene. Samalla se kuitenkin kuluttaa maagin omaa energiaa tavattomasti ja hyvin nopeasti. Tämän vuoksi magia-remor ei koskaan ole kovin pitkäkestoinen. Magia-remoria pystyy ohjailemaan, vaikka se on irrallaan magiakalusta. Tämä ohjailu on kuitenkin vaikeaa ja vaativaa, eikä silti yllä täydelliseen kontrolliin. Maagi, joka kykenee useampaan magiaiskuun yhtä aikaa, voi mahdollisesti kyetä synnyttämään tavallisia magiaiskuja samalla kun ohjailee magia-remoria. Hyvät hopeakategorian ja kaikki kultakategorian maagit pystyvät hyvässä kunnossa ohjailemaan yhtä aikaa kahta tai useampaa magia-remoria. Hengemagian käyttöä sanotaan kutsumiseksi tai manaamiseksi. Velhot kykenevät vain kutsumiseen, noidat manaamiseen, kun taas parantajat kykenevät käyttämään vain tiettyä manaamisen osa-aluetta, parantavaa manaamista. Kutsumisella ja manaamisella on kuitenkin muukin ero kuin se, etteivät kaikki maagit kykene käyttämään hengemagiaa samalla tavalla.
Kutsuminen
Kutsuminen on hyvin nopeaa ja velhojen mentaalisesta magiankäytöstä johtuen melko näkymätöntä hengemagian käyttöä. Koska kaikki tapahtuu nopeasti, kutsujat pystyvät käyttämään hengemagiaa tehokkaasti lyhyellä varoitusajalla. Kutsumiseen kykeneviä velhoja käytetäänkin paljon suurien rintamayhteenottojen yhteydessä, sillä tilanteen muuttuessa pahaksi kutsuja pystyy kutsumaan hengemagiaa nopeasti käyttöönsä. Etenkin kutsujia tarvitaan, jos pian arvellaan vihollispuolelta alkavan rynnäkön. Velhojen magia-remor on myös lähtökohtaisesti voimakkaampi kuin manaajien. Yllätystilanteissa tämä on tärkeä etu kutsujille.
Manaaminen
Manaaminen taas on hitaampaa ottaa käyttöön. Ero äkillisessä hengemagian käytössä ei ole suuri kutsujilla ja manaajilla, mutta tehokas käyttö vaatii manaajilta valmistautumista. Äkillinen hengemagian käyttö tulee tarpeen esimerkiksi puolustautuville osapuolille suurissa yllätyshyökkäyksissä. Paitsi manaajien hieman hitaampi hengemagian käyttöönotto, manaajien ongelmana on myös aikaansaadun magia-remorin lähtökohtainen heikommuus kutsuttuun magia-remoriin verrattuna. Manaajien huomattava etu on kuitenkin manattavan hengemagian varastoiminen ja sitominen itseensä, johon kutsujat eivät kykene. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maagi imee hengemagian luokseen ja pitää sen luonaan, kunnes hänellä on sitä niin paljon, että hän voi luoda erittäin voimakkaan magia-remorin. Sidottua hengemagiaa kutsutaan manaksi ja maagi pystyy lähtökohtaisesti manaamaan sitä itseensä miten paljon tahansa. Manan piteleminen kuitenkin kuluttaa koko ajan voimia ja siksi sitä kerätäänkin yleensä vain juuri ennen taistelua. Kun manaaja sitten käyttää hengemagiaa, häneen on jo valmiiksi varastoituneena sitä huomattavat määrät, jolloin hänen magia-remoriinsa sitoutuu enemmän perimmäistä magiaa. Tästä syystä kaikkein suurimmat ja tehokkaimmat magia-remorit ovat manaajien synnyttämiä. Sidottu mana sitoutuu vain manaajaansa, eikä sitä voi siirtää mihinkään esineeseen. Lisäksi mana kuluttaa herkeämättä kantajansa energiaa. Mikäli energiaa ei ole tarpeeksi manan ylläpitoon, se hajoaa tuolta olevaisuuden tasolta ja palautuu perimmäiseksi magiaksi. Energiankulutuksen vuoksi manaajat harvoin kantavat manaa muassaan, vaan keräävät sitä tiedossa olevaa käyttöä varten. Manaajia tiedetään jopa kuolleen liiallisen manan keräämisestä seuranneeseen energiahukkaan. Mana itsessään ei ole aistittavissa, mutta maagit kokevat sen itsessään samalla tavalla kuin kokevat tavallisen magian sitä käyttäessään.
Parantava ja hegemoninen manaus
Parantajat ovat noitien tapaan manaajia, mutta noidat eivät ole koskaan yltäneet kovin hyvin parantavan ja hegemonisen manaamisen alueelle, joka taas on ainut hengemagian käyttötapa, johon parantajia harjaannutetaan. Nimensä mukaisesti parantava manaus käsittää parantavia, ei koskaan tuhoavia magia-remoreja. Hegemoninen manaus taas tarkoittaa hegemonisten, yleensä illuusioita aiheuttavien, magia-remorien käyttöä. Parantajien magia-remorit ovat lähtökohtaisesti kaikkein voimakkaimpia. Häkellyttävimpiä näkyjä magia-remorit ovat hiljenneillä taistelukentillä, jossa ne hohtavina hahmoina juoksevat maassa makaavien lomassa parantaen haavoittuneita edes pysähtymättä näiden kohdalla.
Riimumagia
Riimumagiaa voidaan pitää uusimpana magian muotona. Käytännössä se on tavallista magiaa, mutta sen merkittävä ero on, että se on sidottu kirjoitusmerkkeihin. Toisin kuin tavallinen ja perimmäinen magia, riimumagia ei ole luonnon tuotos, vaan kansojen muovaama. Riimumagian loivat uudenajan alussa, noin 6000 Ak sitten, tähän asti tunnetuista maageista mahtavimmat, joihin lukeutuivat mm. Azaardos Nyemin Osaikinpoika, Myelin Emanul Maronpoika, Nimfaimin Asam Teamoninpoika, Maar-Ela Sondreod Lil-Amalentytär, Mooen Ane Metsäpurontytär ja Gombadsa Domb Dumeganpoika. He sitoivat tavallista magiaa kirjoitusmerkkeihin, joita kuka tahansa maagi pystyy nykyäänkin käyttämään. Kyseessä on tavallaan maagien oma kirjoituskieli, jolla on ympärillä olevaa magiaa punova voima.Näkyvä riimumagia
Riimumagian käyttö on helppo tunnistaa, jos katselee sitä käyttävää maagia. Sitä käytettäessä magiakalut loistavat vain hennosti kauttaaltaan ja maagi selvästi piirtää riimuja edessään olevaan ilmaan. Riimut itsessään eivät tule näkyviksi, mutta toisinaan magia-re nousee vähissä määrin maagin etu- ja keskisormen päihin ripottuen sieltä ilmaan, jossa se loistaa sekunnin kymmenesosan, kunnes haihtuu. Näin liikkuvista sormista jää ilmaan hajoava valojälki piirretyistä riimuista. Aloittelijat saattavat tehdä tätä vahingossa, hyvät maagit tekevät sitä toisinaan huvikseen. Riimumagian tunnistaa kuitenkin viimeistään sen vapautuessa. Silloin ilmaan sykähtää voimakkaana valona riimujonon viimeisin merkki, halkaisijaltaan muutaman kymmenen senttimetrin kokoisena. Se pysyy ilmassa sekunnin kymmenesosia. Riimumagian magia-gejen uhrit muistavatkin yleensä nähneensä merkin selvänä vain hetkeä ennen kuin magiaisku iski heihin. Kun merkki on sykähtänyt ilmassa, luotu magiaisku syöksähtää siitä matkaan. Tuossa tapahtumassa ilmassa oleva merkki sulautuu täysin magiaiskun magia-rehen.
Riimumagian käyttö
Riimumagiaa käytettäessä maagi suoristaa etu- ja keskisormensa, pitäen ne toisiaan vasten. Muut sormet taitetaan koukkuun kämmenen keskelle. Kämmenpuoli käännetään osoittamaan eteenpäin ja kättä liikuttamalla ilmaan kirjoitetaan riimuja. Koska ilma ei ole kiinteää materiaa, merkit voi kirjoittaa samaan kohtaan ilmassa. Maagi itse kerää magiaa kuten normaalisti tavallista magiaa käytettäessä, mutta kirjoitettavat merkit korvaavat magian punomisen. Vapautumisvaiheessa käytetään sekä maagin että riimujen voimaa. Riimuilla kirjoitettu magiaisku vapautuu kun kirjoitus tulee loppuunsa. Maagin ja riimujen yhteys on kuitenkin samankaltainen kuin maagin ja magiakalun, joten vapautumiskäsky tulee periaatteessa maagilta. Kuitenkin, jos maagi keskeyttää kirjoittamisen, riimuilla aikaansaatu magian muutos katoaa. Merkitystä ei ole sillä, kuinka hitaasti maagi merkkejä piirtää, vaan onko hän ylipäänsä liikkeessä ja onko hänellä yhteys riimuihin. Jos yhteys katkeaa hetkeksikin, riimujen aikaansaama magian muutos katoaa. Tilanne on siis sama kuin minkä tahansa magian käytössä, paitsi että epäonnistunut tavallisen tai perimmäisen magian käyttö voi aiheuttaa kamalia, ennustamattomia tuhoja, kun taas riimumagia käyttäytyy hallitsemattomasti vain, jos riimujen kirjoituksessa tulee virhe. Ilmaan piirrettyjen merkkien kanssa virheen tekeminen on kuitenkin niin todennäköistä, ettei sitä koskaan opeteta aloitteleville maagiopiskelijoille, eikä riimumagiaa pystykään käyttämään niin kauan kuin ei käsittele magiaa kunnolla. Riimumagian hyvä puoli ja samalla syy miksi se luotiin, on sen energiatalous. Riimumagia ei nimittäin kuluta maagin energiaa lainkaan niin paljon kuin tavallinen magia, perimmäisestä magiasta puhumattakaan.
Riimumerkit
Riimumagiaan kuuluvat riimut, joita voidaan kutsua myös riimumerkeiksi, voidaan jakaa kahteen ryhmään: riimuaakkosiin ja riimukuvioihin. Aakkoset sisältävät aakkoston ja numeroita, kuviot kuvaavat yhtä sanaa tai asiaa. Aakkosia käytetään yleensä maagisiin kääröihin ja muihin kirjoituksiin, sekä vähemmän käytettyihin magiaiskuihin. Niillä voidaan yleensä myös kirjoittaa mikä tahansa magiaisku, jos sille ominaista riimukuviota ei muista. Riimuaakkoset eivät kuitenkaan kuvaa yhtä aakkosta kerrallaan, vaan yksi riimuaakkonen kuvaa yhtä äännettä. Riimukuvioita taas käytetään yleensä ennen kaikkea riimumagiaa käytettäessä, koska se on nopeampaa ja yksi merkki voi kuvata vain yhtä asiaa. Yleensä yksi magiaisku tarvitsee kuitenkin useamman kuin yhden riimukuvion ja koko prosessiin käytetään aina muitakin merkkejä kuin itse iskua kuvaava merkki.
Magialta suojautuminen
Koska magiaa on käytetty iät ja ajat, sitä vastaan on opittu suojautumaan paitsi maagien itsensä taholta, myös epämaagien turvaksi.Vastahyökkäys
Maagit suojautuvat magiaiskulta käyttämällä magiaa itsessään suojakilpenään. Magiaiskuun voi vastata magiaiskulla, jolloin voimakkaampi magiaisku hävittää heikomman, mutta myös jäljelle jääneen magiaiskun voima heikkenee ja se osuu kohteeseensa heikompana tai saattaa haihtua ennen osumaa sen sisältämän energian kuluessa loppuun. Vastahyökkäys voi olla myös kineettinen isku, jonka tarkoitus ei ole kumota hyökkäävää iskua, vaan muuttaa sen liikerataa tai pysäyttää se. Vastamagiaiskussa puolustautujalle jää se etu, että hän saattaa kuitenkin ehtiä väistämään iskun, jos hänen magiaiskunsa osoittautuu heikommaksi.
Kilpimagia
Toinen tapa on nopeampi, mutta vaarallisempi. Tällaista magian käyttöä kutsutaan kilpimagiaksi. Siinä maagi vetää vahvemman kätensä etu- ja keskisormet toisiinsa liitettyinä ja muut sormet keskelle kämmentä taivutettuina kasvojensa eteen niin, että kämmen osoittaa suoraan sivulle. Asento kuvastaa saapuvan magiaiskun halkaisemista ja on ainut asento, jossa kilpimagia voi toteutua. Yleensä maagin on oltava kasvot ja etuprofiili saapuvaa magiaiskua kohden, mutta kaikkein parhaimmat maagit pystyvät suojautumaan myös muista suunnista tulevilta iskuilta. Maagi kerää ympäröivän magian eteensä, mutta koska se ei ole olevaa, magiakalussa ei ole nähtävissä magia-rea. Magia muutetaan olevaksi sillä hetkellä, kun hyökkäävä magiaisku on tavoittamassa maagin ja tuolloin magiakalu välähtää loistavana, mutta sitä ei yleensä näe ulospäin, sillä onnistuessaan kilpimagia tuhoaa hyökkäävän magiaiskun, josta syntyy yleensä paljon enemmän valoa. Hyökkäävän magiaiskun osuessa kilpeen, isku hajoaa kuin aurattuna puolustautuvan maagin molemmille puolille ja katoaa saaden yleensä aikaan voimakkaan humahtavan, voimakkaissa iskuissa monesti myös rasahtavan äänen, joka muistuttaa kaukaista salaman ääntä. Sillä hetkellä kun magiaisku osuu kilpeen, myös kilven magia muuttuu hetkellisesti näkyväksi, mutta ei yleensä koko magia täysin yhtäaikaisesti, vaan magia-repurkaus kulkee aaltona läpi näkymättömän kilven. Kilven on kuitenkin oltava oleva sen torjuessa ja olevalla magialla on aina olemassa valo. Kilpimagia on kuitenkin ainut magiaisku, jonka valo on väritöntä. Kilpimagia onnistuu vain, jos se on vähintään yhtä voimakas kuin saapuva isku tai siihen on käytetty enemmän energiaa. Tämän vuoksi alempikin maagi voi torjua voimakkaan iskun, mutta se kuluttaa nopeasti hänen energiavaransa. Toisaalta alemman maagin iskuilla voi läpäistä ylemmän maagin kilven, jos isku pystytään toistamaan kyllin monesti tai tasokkaampi maagi muuten väsyy tarpeeksi. Epäonnistunut kilpimagian käyttö aiheuttaa yleensä vakavia seurauksia, sillä magiaiskua ei pysty enää väistämään sen ollessa niin lähellä.
Esineisiin sidottu suoja
Esineisiin voidaan sitoa ns. uinuvaa magiaa. Toisin sanoen maagi sitoo esineeseen magiaa, joka aktivoituu toisen magiaiskun osuessa siihen. Tällöin se imee osuvan iskun energiaa ja käyttää sen kilpimagian luomiseen. Kun maaginen esine ei ole iskun kohteena, se kuluttavat kantajansa energiaa, mutta kulutus on niin vähäistä, ettei sitä tavallinen henkilö yleensä edes huomaa. Erittäin heikoilta, pahasti haavoittuneilta kannattaa kuitenkin poistaa suojaavat magiaesineet, sillä hengestään kamppailevat eivät kaipaa mitään kuluttamaan vähäisiä energiavaroja. Samasta syystä ihan pienille lapsille ei yleensä anneta suojaavia esineitä pitkäksi aikaa. Sillä hetkellä, kun sidottu magia kilpistyy suojaavaksi kilveksi, se kuluttaa kantajansa energiaa samalla tavalla kuin maageillakin. Suojaaviksi esineiksi valmistetaan yleensä aseita, vaatteita ja panssareita, mutta myös esimerkiksi riipuksia.
Vain maagit pystyvät muuttamaan esineitä suojaaviksi, mutta niiden käyttö ei vaadi maagin lahjoja. Sen vuoksi niitä käyttävät niin maagit itse kuin vähä- ja epämaagitkin. Muutosvaiheessa maagi sitoo esineeseen magiaa ja sidoksia, jotka laukaisevat suojakilven magia-gen osuessa siihen. Ilman sidoksia esineeseen olisi sidottuna vain magiaa ilman toimintaohjetta. Suojaavia esineitä on eri tasoisia riippuen siitä, kuinka tehokkaan suojan ne tarjoavat. Mitä voimakkaampi suoja, sitä korkeampi hinta ja sitä enemmän energiaa se kantajaltaan vaatii. Suojaavan esineen on aina oltava hyökkäävää magiaiskua vastassa. Tästä syystä vaikkapa maagisesta amuletista ei ole suojaa selkäpuolelle eikä jalkoihin tai kylkiin kohdistuvassa iskussa. Monille suojaava esine onkin lähinnä turvallisuudentunteen luomiseksi, eikä niinkään tehokkaaksi suojaksi. Maagiset esineet myös kuluvat normaalissa arkikäytössä ja suojatessaan käyttäjäänsä. Näin ollen suojaava magia saattaa pettää muutenkin kuin kantajansa energian loppuessa: esine saattaa vioittua liiaksi tai sidottu magia voi ehtyä.
Maagisia esineitä ja aineita
Maagien magiakalujen lisäksi on olemassa muita maagisia esineitä, joita tässä kappaleessa käsitellään. Maagit voivat sitoa ja mukauttaa magiaa lähes mihin tahansa esineeseen saaden sen tarpeen tullen aiheuttamaan maagisen tapahtuman. Yleensä esineitä pystyy käyttämään kuka tahansa, jos tietää miten. Tällaista magiaa kutsutaan välinemagiaksi. Myös maagit käyttävät maagisia esineitä, sillä se ei kuluta heidän omaa energiaansa kovin paljon - ja jos esine on ostettu, ei sen valmistuskaan ole kuluttanut - ja välinemagialla voi yltää magiaiskuihin, joihin alemman tason maagi ei vielä itse yltäisi. Välinemagiaan liittyy myös paljon vääriä uskomuksia ja toiveita, sillä liikkeellä on runsaasti silkkaa rihkamaa.Tässä kappaleessa siis syvennytään erilaisiin välinemagian tuotteisiin. Niille kaikille yhteistä on, että vain maagit voivat tuottaa niitä – oikeasti maagisia kappaleita - ja että markkinoilla liikkuu huomattavia määriä esineitä, joita väitetään maagisiksi niiden todella sisältämättä magian rahtuakaan. Hyväuskoisia houkutellaan mitä moninaisimmilla väitetyillä vaikutuksilla, joista hyvin suosittuja ovat kaikki onnea, rakkautta ja suojaa lupailevat. Lisäksi mikä tahansa maaginen esine voi aiheuttaa melkein mitä tahansa. Ero on lähinnä muodossa, jollaisena haluttu vaikutus aiheutetaan. Leipomalla jauhetta leipään voidaan saada aivan sama lopputulos kuin juottamalla kohdehenkilölle lientä.
Liemet
Liemet ovat aineita, jotka eivät usein ole todella maagisia. Ne ovat taitavasti valmistettuja juomia, joilla on luonnostaan erilaisia vaikutuksia. Tunnetuimpia käyttötapoja ovat lääkeliemet sekä myrkyt. Liemiä käytetään kuitenkin myös erilaisten tunteiden aikaansaamiseksi, kuten rakkauden tai aggression nostattajina, desinfioivina aineina ja ties mihin. Liemistä voi kuitenkin tehdä maagisia aineita käyttämällä niiden valmistuksessa esimerkiksi parantavaa, lamauttavaa, rauhoittavaa, huumaavaa tai myrkyttävää magiaa. Liemiä myydään pulloissa ja ne voivat vaikuttaa nieltyinä, haistettuina, ihokosketuksesta taikka reagoimalla ilman kanssa. Niinpä kaikkia pulloja ei edes avata käyttöään varten, vaan ne voidaan särkeä iskemällä ne maahan. Maahan iskettävien pullojen sisältö yleensä höyrystyy voimakkaasti ja niillä saattaa olla magiaiskun aiheuttava voima.
Kenties suosituimpia liemiä ovat raskauksilta suojaavat liemet. Esimerkiksi tavallisen keittoliemen värinen ja kitkerältä haiseva ja maistuva marnunliemi tehoaa jo puolessa tunnissa ja nostaa kehon hylkimisreaktioita aiheuttaen siittiöiden kuoleman tai ainakin myöhemmin nautittuna saa kehon hylkimään muodostunutta sikiötä aiheuttaen sikiön kuoleman.
Jauheet
Jauheita myydään yleensä rasioissa tai pulloissa. Juomien tapaan niidenkin vaikutus perustuu yleensä niihin käytettäviin aineisiin eikä välttämättä magiaan. Jauheita käytetään lisäämällä niitä juomiin, ripottelemalla tuleen, polttamalla piipussa, lisäämällä leivoksiin tai ruokaan taikka nautittuna pelkkänä jauheena. Ne voivat vaikuttaa nieltyinä, hengitettyinä höyryissä, savussa taikka sellaisenaan. Jauheiden yleisimpiä valmistusaineita ovat kasvit ja sienet, mutta myös eläintuotteet. Rasioiden ohella myydään ilmatiiviisti suljettuja jauhepulloja ja niiden vaikutus syntyy heittämällä pullo joko tuleen tai rikkomalla se veteen. Jotkin jauheet pystyvät saamaan aikaan jopa magia-gen ja tällöin on aina kyse maagisesta esineestä. Jauheisiin saadaan vaikutuksia siis myös magialla, jos sitä sitoo niihin, mutta jauheet eivät ole suurimmissa määrin käytettyjä todellisen maagisen esineen tuottamisessa, sillä niillä on liemien tapaan muutenkin paljon käyttötapoja.
Yksi kuuluisimmista jauheista on nimeltään amensosjauhe, jota valmistetaan amensos nimisestä kasvista. Jotkut maagit käyttävät sitä, sillä sen väitetään avartavan mieltä paremmin magiaan sopivaksi. Tiettävästi amensosjauhe nautittuna, hengitettynä tai poltettuna aiheuttaa sekavuutta, aistiharhoja ja mielihyvää, mutta todisteita maagisesta edistävyydestä ei kuitenkaan ole. Monet maagit pitävätkin amensosia silkkana aivojen syövyttäjänä. Kunkin valtion johtavat maagijärjestöt ovat kieltäneet amensosin käytön, hallussapidon, kasvatuksen ja myynnin, mutta siitä huolimatta se on yleisesti käytössä.
Salvat
Salvat vaikuttavat joko ihon läpi tai paljaalla haavalla ja niitä myydään yleensä rasioissa, jotka voi sulkea hyvin. Salvoja käytetään ennen kaikkea palohaavojen hoitoon, joita syntyy paitsi tulen, kiehuvan veden ja kuumien esineiden, myös magiaiskujen vuoksi. Nämä salvat helpottavat polttelua ja kivistystä, edistävät paranemista ja suojaavat terveitä soluja. Palohaavoihin tarkoitetut salvat, joihin sidotaan magiaa, myös yleensä korjaavat vaurioitunutta solukerrosta. Salvoja käytetään myös esimerkiksi paleltumiin, ihovaurioihin ja haavoihin. Myöskään salvat eivät yleensä ole maagisia aineita, mutta niidenkin valmistuksessa saatetaan tarvita magiaa.
Amuletit, riipukset ja kivet
Maagisina esineinä kaikkein yleisimmin myydään amuletteja, riipuksia, kiviä ja muita melko pienikokoisia esineitä. Tässä ryhmässä rihkamaa on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin missään muussa maagisina myytävien aineiden ja esineiden ryhmässä. Oikeasti maagiset esineet pystyvät yleensä suojaamaan käyttäjäänsä magiaiskuilta, tuottamaan lämpötiloja, muuttamaan väriään, luomaan tuoksuja tai jopa tuottamaan yksittäisiä magiaiskuja. Mikään ei kuitenkaan voi toteuttaa käyttäjänsä mielenliikkeitä tai suullisia käskyjä, vaan magiaiskut saattaa laukaista niihin kohdistuva toinen magiaisku.
Kääreet
Kääreet ovat erityiselle käärepaperille sidottuja magiaiskuja. Yleensä kyse on iskusta, mutta kyseinen magia-ge voi olla myös parantava tai muuten hyvää tuottava. Magia sidotaan noille papereille käyttäen tavallista magiaa ja riimumagiaa. Magiaisku kirjoitetaan paperille kuten se kirjoitettaisiin ilmaan ja sen alle kirjoitetaan se, mitä on lausuttava, jotta isku vapautuisi. Kääreet ovat alun perin parantajien luoma maaginen esine ja siksi siihen yhä liittyy heidän koulukuntaansa perinteisesti liittynyt äänentuottaminen. Kääreet sidotaan yleensä narulla rullaksi ja niitä voidaan käyttää vain kerran. Kun magiaisku vapautuu kääreestä, kääre murenee tuhkaksi.
Aseet ja panssarit
Aseisiin, panssareihin ja kilpiin sidottava magia on lähes aina tarkoitettu suojaamaan aseen tai suojan kantajaa magiaiskuilta tai esimerkiksi tulelta. Niihin käytetään myös kestävyyttä lisäävää taikka korjaavaa magiaa. Myös hyökkääviä magiaiskuja voidaan sitoa aseisiin, mutta tällaiset aseet ovat vaarallisia henkilöillä, jotka eivät tunne magiaa. Kuitenkin näin voidaan tehdä ja ne voidaan saada purkautumaan niiden kohdatessa magiaiskun. Aatelisten aseisiin ja suojiin käytetään myös mielellään riimuja, mutta niillä harvoin on mitään maagista arvoa.
Maagiksi tuleminen
Maagiksi ei koskaan synnytä, maagiksi tullaan opiskelemalla. Kuitenkaan jokainen maagiksi haluava ei voi koskaan oppia maagiksi. 6% maageiksi opiskelevista ei koskaan tavoita edes sitä tasoa, että voisivat saada maagin ammatin ja samalla pronssikategorian arvon ja oman magiakalun. Maagiksi voi opiskella jossakin kolmesta maagiakatemiasta, joista yksi sijaitsee Relorean Vesmanissa ja on nimeltään Maagiakatemia, yksi Andorian Morowessa, jota kutsutaan Maagikirjastoiksi ja kolmas Neamin Akradoksessa nimellä Maagein Pylväs. Myös magiakoulut sekä magia- ja taistelukoulut kuten Mayarna Reloreassa ja Fameador Andoriassa kouluttavat halukkaita maageiksi.Peruskoulutus
Magia- ja taistelukouluissa oppilaat viettävät yhden ajankierron noviiseina, jolloin heille ei opeteta vielä yhtään magiaa, vaan erikoistuminen alkaa toisena lukukautena. Maagiakatemioissa tuota vaihetta ei ole, vaan hakijoille järjestetään koe, jonka perusteella valitaan kerran ajankierrossa oppilaita, joille aletaan heti opettaa magiaa. Sekä magia- ja taistelukoulujen toisen lukukauden oppilaita, että maagiakatemioiden uusia opiskelijoita kutsutaan Kelpuutetuiksi ja heidän opiskelunsa on melko samanlaista, joskin opetusmenetelmät vaihtelevat ympäristön mukaan. Jo ensimmäisestä Kelpuutetun ajankierrostaan lähtien opiskelijat erikoistuvat tiettyyn koululuntaan: velhoihin, noitiin tai parantajiin. He harjoittelevat magiaa harjoitusmagiakaluilla, eivätkä saa niitä käyttöönsä vapaa-ajalleen. Kelpuutetun koulutus kestää kaksi ajankiertoa ja päättyy tasokokeeseen, joka kestää yhden kuunkierron. Jos opiskelija läpäisee sen, hän valmistuu maagin ammattiin, saa Vannoutuneen paperit ja oman magiakalun, joka on värjäytetty pronssin väriseksi, merkkinä valmistuneen kategoriasta. Magiakalu on kuitenkin hyvin kallis ostos ja vaikka maagiakatemia tulee hinnassa hieman vastaan ja magia- ja taistelukoulu maksaa huomattavan osan magiakalun hinnasta, on hinta kuitenkin huikea. Useimmat opiskelijat säästävät koko opiskeluaikansa ja ovat silti pulassa maksun kanssa. Magiakalun hinta on noin kolme kultarahaa (6000€), joista maagiakatemioiden opiskelijoiden itse maksettavaksi jää 1 kultaraha, 3 hopearahaa (2600€) ja magia- ja taistelukoulun opiskelijoiden maksettavaksi 9 hopearahaa (1800€).
Jatko-opiskelu
Tämän jälkeen vastavalmistuneet maagit voivat jatkaa koulutusta, joka edistää heidän maagin lahjojaan tehokkaasti ja antaa papereita, jotka helpottavat töiden saantia myöhemmin ja opiskelun aikana. Seuraava opiskelukausi on taas kaksi ajankiertoa, jonka aikana opiskelijat ovat Vannoutuneita. Seuraava tasokoe valmistaa heistä Kuroutuneita, joiden seuraava opiskelujakso on kolme ajankiertoa. Heidän tasokokeensa valmistaa heidät Vihkiytyneiksi, jotka opiskelevat vielä kaksi ajankiertoa, kunnes viimeinen tasokoe valmistaa heidät Vihityiksi. Opiskelun voi lopettaa missä vaiheessa tahansa, mutta mitä pidempään jatkaa, sitä taitavammaksi tulee ja sitä paremmat mahdollisuudet on päästä hyviin töihin – tai sota-aikana elää vanhaksi.
Maagin ammatti
Maagin ammatti tarjoaa runsaasti erilaisia suuntautumismahdollisuuksia. Voi pestautua armeijaan ja korkealla koulutuksella päästä hyvin nopeasti korkeaan virkaan. Armeijassa voi paitsi taistella, myös toimia strategina, parantajana, vakoojana, kenttätyöntekijänä, vankkurien kuljettajana – vaihtoehtoja on monia. Mutta varsinaisesti maagin ammatti ei valmista henkilöä muunlaiseen armeijatehtävään kuin sotilaaksi, vaikka strategiaa opetellaan myös.Maagit voivat myös päätyä vartijoiksi tai henkivartijoiksi eri puolille Aryaa, opettajiksi, mestareiksi, parantajiksi, filosofeiksi, käsityöläisiksi, kauppiaiksi ja niin edelleen. Magiaa kun voi käyttää melkein mihin vain ja hyvillä papereilla pääsee minne vain. Maagien suurimpia työllistäjiä ovat armeijat, maiden johto ja kaupungit. Myös maagiakatemiat ja magia- ja taistelukoulut tarjoavat töitä monille ja monet perustavat oman liikkeen tai menevät osaksi isompaa. Maageilta tilataan mielellään erilaisia maagisia esineitä ja heidän avustaan maksetaan monessa työssä. Osa maageista päätyy myös viihdealalle. Loppujen lopuksi maagin lopullinen virantoteutus riippuu hänestä itsestään.
Maagiakatemiat
Ensimmäinen maagiakatemia perustettiin nykyiseen Vesmaniin (silloinen Ayados-Coya) ajankiertona 1027 uutta-aikaa kenties kaikkein mahtavimpien koskaan eläneiden maagien toimesta ja se sai yksinkertaisen nimen Maagiakatemia. Maagiakatemian tehtäväksi tuli toimia maagien kohtaus-, harjoitus- ja opetuskeskuksena sekä paikkana, joka tarjoaisi kaiken sen tiedon, jota magiasta vain voitiin tarjota. Sinne perustettiin laajin magiaa käsittelevä kirjasto, lukuisia harjoitussaleja ja mietiskelytiloja. Sittemmin siellä alettiin pitää kirjaa maageista, jotka tuohon aikaan olivat joko itseoppineita taikka yksityishenkilön opissa. Myös sellaiset koulut kuin Ritrien Desariassa (nykyisessä Salonselässä), Maoras Valkotornissa, Es-Arandur Iarissa (nykyisessä Sonessa), Josmyr Madaltoksessa (nykyisessä Kärjessä), Roie Yawadoesissa (nykyisessä Morowessa), Martrion Maisuaksessa (nykyisessä Akadoksessa) ja entinen Miasoye Mian saarella opettivat magiaa, mutta kaikki nuo koulut ovat nykyaikaan tultaessa lopettaneet kauan sitten.Muutokset ja järjestelmän vakiintuminen
Maagiakatemia varmisti sekradosian ja assoionian saannin, valmistuksen ja yhtenäisen hinnan. Aluksi se oli erityisen tärkeä aihe, sillä huomion keskipiste oli magiakalujen kehittäminen. Melko nopeasti magiakaluja alettiin myydä vain siellä ja vain niille, jotka osoittivat riittävää kyvykkyyttä. Jo tuolloin maagikategoriat oli olemassa, mutta vasta Maagiakatemia yhdenmukaisti kategorioiden rajat ja jokaisen maagin oli käytävä Vesmanissa näyttämässä taitojaan ja vain siellä hänelle sallittiin nousu kategoriasta toiseen. Akatemia ei kuitenkaan ollut rauhallinen paikka, vaan koulukuntien välisten kiistojen takia yhteinen kokoontumispaikka ei aina ollut erityisen rauhallinen tai turvallinen. Myöhemmin Maagiakatemian tehtäväksi tuli hyväksyttää jopa kaikki pronssikategorian maagit ja vain heidän kauttaan henkilö saattoi saada maagin ammatin. Tämän myötä Maagiakatemiaan perustettiin muutamia pysyviä opettajien virkoja, joita alettiin kutsua akatemiamestareiksi. Aluksi määrä oli vain viisi, nykyään akatemiamestareita on 150, joista seitsemänkymmentä asuu vakituisesti Maagiakatemiassa. Kyseessä ei siis ole mikään pieni laitos, vaan valtava kokonaisuus, joka rakentuu kymmenistä opetustiloista, harjoitus- sekä mietiskelysaleista, monikerroksisesta kirjastorakennuksesta, väittely- ja keskustelutiloista, tenttisaleista, puutarhoista, talleista ja yksityisistä asunnoista.
Myöhemmät maagiakatemiat
Ajankiertona 1054 perustettiin toinen maagiakatemia. Tämä sijoitettiin Yawadoesiin, nykyiseen Moroween, ja se sai nimen Maagein Kirjastot. Tämän rakennuskokonaisuuden levitessä suuremmaksi, 1067 lopetettu magiakoulu Roie liitettiin sen tiloihin. Maagikirjastojen tehtävä oli samanlainen kuin Maagiakatemian.
Kolmas maagiakatemia perustettiin 1072 Maisuakseen (nykyiseen Neamin Akadokseen) ja sitä alettiin kutsua Maagein Pylvääksi.
Nykyään henkilön voi kouluttaa maagiksi useissa Aryan magialaitoksissa, mutta vain kolmen maagiakatemian akatemiamestarit voivat kelpuuttaa opiskelijat ja antaa näille maagikategorian arvoja.
Sanasto
|
maagi = ammatti, magiaan kykenevä henkilö
vähämaagi = henkilö, joka kykenee käyttämään hieman magiaa, mutta ei yllä maagin ammatin vaatimaan tasoon epämaagi = magiaan kykenemätön henkilö magiakalu = tietynlainen esine, jota maagi käyttää magiaiskun luomiseen maagikategoria = luokittelu, joka kertoo maagin tason, tasoja ilmaistaan magiakalun väreillä Magian käytön vaiheet: tunteminen – 1. vaihe, magian tunteminen kerääminen – 2.vaihe, magian kerääminen punominen – 3. vaihe, magian toiminnan luominen, näkyväksi tekeminen (otteen) piiristä irtoaminen – 4. vaihe, magia-gen matkaan syökseminen mentaalinen = henkinen, sielullinen, psyykkinen, emotionaalinen kineettinen = liikkumista koskeva tai siihen perustuva auditiivinen = kuuloaistiin liittyvä tai perustuva mith = velhojen magiakalu mith-de = velho-opiskelijoiden harjoitusmagiakalu omfom-merkit = noitien magiakalu omfom-de = noitaopiskelijoiden harjoitusmagiakalu ayar = parantajien magiakalu ayar-de = parantajaopiskelijoiden harjoitusmagiakalu ayr = ayarin osa, joka peittää yhden sormen sormenpään magia-ge = magiaisku magia-re = magiaiskuun liittyvä valo, loiste magia-remor = hengemagian käytön synnyttämä magia-resta muodostunut selvästi hahmon omaava magia-ge perimmäinen magia = magiatyyppi, josta henget muodostuvat ja jota tasokkaat maagit voivat käyttää hengemagia = perimmäinen magia, perimmäisen magian käyttö kutsuminen = velhojen tapa ja kyky käyttää perimmäistä magiaa manaaminen = noitien ja parantajien tapa ja kyky käyttää perimmäistä magiaa mana = manaajien itseensä keräämä perimmäinen magia kilpimagia = suojaava magia välinemagia = esinemagia, maagisten esineiden käyttö marnunliemi = raskautta estävä liemi amensos = kasvi, josta voidaan valmistaa erilaisia kiellettyjä aineita, joiden väitetään avartavan mieltä paremmin magiaan sopivaksi amensosjauhe = amensosista valmistettu jauhe, jota monet maagit käyttävät polttamalla, nauttimalla sellaisenaan taikka ruoassa tai leivoksissa |