Aarnikotkat

Suuri kiitos Mianalle, joka suunnitteli ja kirjoitti aarnikotkatekstin! Reon osuus tämän muokkaamisessa oli kovin pieni.



Aarnikotkat näyttävät kahden eri eläimen sekasikiöiltä. Niiden eturuumis siipineen näyttää kotkalta, takaruumis kissaeläimeltä. Ikivanhan uskomuksen mukaan niillä on täten kummankin eläimen nopeus ja voimat niin maalla kuin ilmassa.

Rakenne ja luonne

Aarnikotkien pää on ovaalinmuotoinen, lyhyehkö ja sulkien peittämä muun eturuumiin tavoin. Korvat ovat pitkulaiset ja osoittavat taaksepäin. Eläinten nokka on koukkumainen ja siinä on suuri repimisvoima. Aarnikotkien heikoimmat kohdat ovat kurkku ja vatsa, joita peittävät vain ohuehko ihokerros ja höyhenpeite. Sen takia sotaratsuina käytetyiltä aarnikotkilta kumpikin kohta suojataan metallisilla suojilla.

Aarnikotkan raajat ovat lyhyet ja vahvat. Linnunjalkamaisia eturaajoja peittävät höyhenet. Etujaloissa on neljä terävää kynttä ("varpaat"), joiden tarttumaote on erittäin hyvä. Kylkiluiden loppuessa höyhenpeite vaihtuu karvapeitteeseen, joka peittää koko takaruumiin. Takajalat muistuttavat suuren kissaeläimen takajalkoja ja niiden ponnistusvoima on huimaava - avustavathan ne siipiä nostamaan painavan ruumiin ilmaan. Takajaloissa on polkuanturat ja neljä varvasta. Kussakin varpaassa on terävä kynsi, yhtä repivä ja raastava kuin etujalankin kynnet.

Aarnikotkien häntä on pitkä, hieman reilu puolet muun vartalon pituudesta. Sen karvapeite on tasainen ja melko pitkä. Aarnikotkien siivet ovat suuret ja niitä kontrolloivat vahvat lihakset - syystäkin, sillä kyseessä on suuri eläin, jonka pitää kantaa oman painonsa lisäksi myös ratsastajan ja tämän varusteiden paino.

Sulkiensa suhteen aarnikotkat ovat tarkkoja eläimiä. Ne siistivät sulka- ja höyhenpeitteensä itse. Vieras tai epämieluisa ihminen kokee ikävän yllätyksen, jos hän yrittää setviä niitä. Hyvin tutut saavat selvitellä yleensä sulkapeitettä enemmän tai vähemmän. On kuitenkin tavattu aarnikotkia, jotka eivät kymmenienkään ajankiertojen jälkeen anna omistajansa koskea sulkapeitteeseensä.

Aarnikotkien sulka- ja karvapeite ovat saman värisiä. Musta, ruskean eri sävyt ja harmaa ovat tavatuimmat väritykset. Valkoiset aarnikotkat ovat hyvin harvinaisia poikkeusyksilöitä. Sulkapeitteessä tavataan harvoin kunnon kuvioita, mutta lieviä värivaihteluja sulkapeitteen yksittäisissä sulissa on nähtävissä. Siipisulissa on mustia kuvioita ja uloin sulkarivi on haalean valkoinen kaikilla yksilöillä. Karvapeitteessä voi esiintyä erilaisia epäsymmetrisiä haaleita juovia tai täpliä.

Aarnikotkat ovat ylpeitä ja itsenäisiä, vaikka elävätkin villeinä pariskuntina. Kesytetyt yksilöt tarvitsevat omaa rauhaa, muutoin niistä tulee ärtyneitä ja vihaisia. Ne ovat älykkäitä, virikkeitä kaipaavia ja välillä leikkisiäkin. Oikein ja hyvin sekä koulutetut että käsitellyt eläimet ovat lojaaleja omistajilleen.

Elinalueet ja -tavat

Aarnikotkat elävät Aryan vuoristojen rinteillä. Muutamia pareja on myös havaittu Andorian ruohotasangoilta, Suurilta ruohokentiltä sekä Aryan pieniltä saarilta niin Relorean, Andorian kuin Neamin rajojen sisäpuolella.

Aarnikotkat ovat lihansyöjiä. Ne saalistavat pieni- ja keskikokoisia nisäkkäitä sekä lintuja ruoakseen ja syövät myös kalaa, vaikka eivät itse sitä yleensä pyydystäkään.

Ne ovat pariuskollisia eli pari on yhdessä kuolemaan saakka. Eloon jäänyt ottaa harvoin uutta puolisoa rinnalleen vaan jatkaa elämistään yksin.

Käyttäytyminen

Aarnikotkat ovat petoja ja niiden liikkuminen on sulavaa. Niiden mielentila kuvastuu monesta osasta: yleispiirteisestä liikkumisesta, hännän ja siipien liikahduksista, silmistä ja ääntelyistä. Näitä osasia tarkkailemalla voi rakentaa itselleen kokonaiskuvan aarnikotkan sen hetkisestä mielialasta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen aarnikotka on yksilö, eikä välttämättä noudata yleisiä normeja käyttäytymisen suhteen.

Äänet:
korahtelu = tyytyväinen, onnellinen, ärtynyt, ihmettelevä
naksauttelu = tervehtiminen, moittiminen, varoittaminen, ihmettely (tällöin äännähdykseen liittyy yleensä pään kallistelu ja mahdollisesti toisen silmän sulkeminen). Naksahtelun tunneskaala on laajin ja kirjavin.
kiljahtelu = vihainen, uhkaileva, riemastunut
sähinä = pelokas, vihainen

Häntä:
laaja, heiluva rento liike = tyytyväinen, rauhallinen, tarkkaavainen
laaja, heiluva kulmikas liike = ärtynyt, hermostunut, suuttunut
lytkähtelevä hännänpää = jännittynyt hyvässä tai pahassa, kiihtynyt, keskittynyt
painettuna takajalkoja vasten = arka, varovainen, pelokas

Päällä töytäisy:
hellästi = hellyyden/ystävyyden osoitus, leikkiin kutsu
kovasti = uhkailu, halventaminen, ärtymys

Lihasten jännittyminen = jännitystila hyvässä tai pahassa
Kyyristynyt asento+ jännittyneet lihakset = vaaraan/hyökkäykseen valmistautuminen
Laajentuneet pupillit = voimakas tunne tai yksinkertaisesti hämäryys
Värinä = kylmyys, joskus voimakas tunne
Pään heilauttelu (+nokan naksuttelu)=ärtymys, innostus, leikkiin kutsu
Silmien ummistaminen = unisuus, tyytyväisyys, raukeus
Siipien värinä = kiihtymys hyvässä tai pahassa, kylmyys tai vain pienimuotoinen venyttely

Lisääntyminen

Aarnikotkanaaras tulee kiimaan parin ajankierron välein syyskesästä ja se kantaa poikasiaan kahdeksan kuunkiertoa. Kevään tullen naaras synnyttää 1-3 elävää poikasta ja hoivaa niitä kahdentoista kuunkierron ajan. Uros osallistuu jälkeläisten kasvattamiseen yhtä aktiivisesti kuin naaras. Poikaset syntyvät silmät auki ja ne ovat n. 60 cm korkeita, 40 cm pitkiä. Niiden siivet ovat pienet tyngät, jotka eivät jaksa nostaa poikasta ilmaan kolmeen kuunkiertoon.
Vanhemmat ruokkivat poikasia ensimmäisen kuunkierron ajan oksentamalla niille puolisulaa lihaa - son-lohikäärmeiden tavoin aarnikotkat eivät ole imettäväisiä. Siitä eteenpäin poikaset totutetaan vähitellen kiinteään lihaan. Samaan aikaan ne kasvavat kohisten ja siivet alkavat kestää niiden painon. Kuuden kuunkierron iässä poikaset osaavat lentää hyvin ja ne voivat lähteä vanhempiensa mukaan saalistamaan itse oman ruokansa. Kahdentoista kuunkierron iässä aarnikotka on lähes aikuisen yksilön kokoinen ja se voi lähteä kotipesästä etsimään oman elinalueensa ja puolisonsa.

Ratsastaminen

Aarnikotkilla ratsastaessa käytetään niille kehiteltyä satulaa. Se on joka suhteessa massiivinen, ja siinä on paljon erilaisia vöitä ja kiinnikkeitä lentoturvallisuuden vuoksi. Aloittelija voikin helposti mennä sekaisin remmien kanssa, mutta kiinnityksen oppii kuitenkin nopeasti. Useimmissa satuloissa on jalustimet, mutta muutamat kauan aikaa ratsastaneet ovat jättäneet ne pois ja he sitovat jalkansa kiinni satulan alaosassa sijaitseviin remmeihin. Satulan lisäksi käytetään ohjaksia, joilla aarnikotkille annetaan käskyjä.

Tiedot

Korkeus (päälaki-varpaat): 190-210cm
Korkeus (säkä): 145-160cm
Pituus (rinta-hännäntyvi): 160-180cm*
Pituus (rinta-hännänpää): 250-280cm **
Paino: 400-605kg
Elinikä: 40-65 Ak
Ääntely: korahtelu, naksahtelu, kiljahtelu, sähinä
Ravinto: Liha
Elinalueet: Vuoristojen rinteet. Muutamia pareja tavattu Andorian ruohotasangoilta, Suurilta Ruohokentiltä ja Aryan pieniltä saarilta
Lisääntyminen: Parin ajankierron välein naaras tulee kiimaan syyskesästä. Se kantaa poikasiaan kahdeksan kuunkiertoa ja synnyttää 1-3 poikasta keväällä. Aarnikotka hoivaa jälkeläisiään kaksitoista kuunkiertoa

*Pituus rinnasta hännäntyveen on n. 85% kokonaiskorkeudesta
** Pituus rinnasta hännänpäähän on n. 1,55 kertaa pituus rinnasta hännäntyveen

<< Takaisin